Eläkeläisten toimeentulo

Suomessa asuvien keskimääräinen kokonaiseläke oli vuoden 2020 lopussa 1 762 euroa kuukaudessa. Eläkkeiden tasossa ja kehityksessä on merkittäviä eroja eri ryhmien välillä.

Keskimääräinen kokonaiseläke on noussut 2000-luvulla yli kolmanneksella. Eläketaso on noussut eläkkeensaajien rakenteen muuttumisen myötä: vain kansaneläkettä saavien vanhempien eläkkeensaajien määrä on vähentynyt, samalla kun uusilla eläkkeensaajilla on ollut mahdollista kartuttaa eläkettä koko työuransa ajan. Taustalla ovat myös työurien pidentyminen ja ansiotason nousu.

Lue lisää:

• Eläkkeet ja eläkeläisten toimeentulo 1995–2015
• Tilastotietoa keskimääräisistä eläkkeistä
• Työeläkeindikaattorit 2021

Naisten kuukausieläke on viidenneksen miesten eläkettä pienempi

Vuoden 2020 lopussa miesten eläke oli 1 983 euroa kuukaudessa ja naisten eläke oli 1 579 euroa kuukaudessa. Sukupuolten eläke-ero on kaventunut viime vuosikymmenien aikana, mutta naisten keskimääräinen eläke on edelleen noin viidenneksen miesten kuukausieläkettä matalampi.

Sukupuolten ansioero vaikuttaa keskeisesti sukupuolten eläke-eroon. Naisten ja miesten keskimääräisessä työllisyysasteessa, työurien pituudessa tai eläkkeelle siirtymisessä ei ole nykyään suurtakaan eroa, sen sijaan ansioero on kansainvälisestikin huomattava. Perhevapaiden epätasainen jakautuminen naisten ja miesten välillä, erityisesti pitkät kotihoidontukijaksot, kasvattavat ansio- ja eläke-eroa.

Lue lisää:

• Naisten ja miesten eläke-erot – katsaus tutkimukseen ja tilastoon
• Eläkkeet ja sukupuolten tasa-arvo: miesten ja naisten eläke-ero eri ikäluokkien esimerkkitapauksilla
• Eläkeläisnaisten ja -miesten toimeentuloerot vuosina 1995–2013
• Samankaltaistuuko ikäihmisten köyhyys? Näkökulmia 75–84-vuotiaiden naisten ja miesten pienituloisuuteen

Työkyvyttömyyseläkkeensaajien keskimääräinen kokonaiseläke on noin kolmanneksen matalampi kuin vanhuuseläkkeensaajilla

Työeläke määräytyy työuran aikana kertyneiden ansioiden perusteella. Työkyvyttömyyseläkkeensaajilla työura jää muita lyhyemmäksi, minkä vuoksi etenkin nuorena työkyvyttömäksi jääneiden työeläke jää matalaksi.

Keskimääräinen työkyvyttömyyseläke on laskenut 2000-luvulla, mikä liittyy työkyvyttömyyseläkkeensaajien ikärakenteen muuttumiseen. Työkyvyttömyyseläkkeellä on nykyään enemmän nuoria ja vähemmän vanhempia henkilöitä. Nuorilla työura on jäänyt lyhyemmäksi ja siten myös eläke on matalampi.

Työkyvyttömyyseläkkeensaajat kokevat vanhuuseläkkeensaajia useammin toimeentulovaikeuksia. Työkyvyttömyyseläkkeen kautta vanhuuseläkkeelle siirtyneillä on myös muita useammin toimeentulovaikeuksia vanhuuseläkeaikana.

Lue lisää:

• Työkyvyttömyyseläkkeensaajien eläketurva ja toimeentulo 2000-luvulla
• Eläkeläisten toimeentulokokemukset vuonna 2017
• Artikkeli Explanations for economic difficulties among old-age pensioners previously on disability pension

Eläkkeen osuus tuloista suuri

Eläkkeet muodostavat vajaa kaksi kolmasosaa eläkeläisten bruttotuloista. Eläkeajan tulot heijastavat henkilön aikaisempaa tulotasoa. Matalat ansiot johtavat matalaan eläkkeeseen. Myös edeltävä työmarkkina-asema näkyy eläkkeen tasossa. Esimerkiksi työttömyydestä eläkkeelle siirtyneiden tulotaso on eläkkeellä yleensä pienempi kuin työstä eläkkeelle siirtyneiden.

Kaikkien työstä tai työelämän ulkopuolelta eläkkeelle siirtyneiden nettotulot (bruttotulot–verot) ovat olleet 2000-luvulla keskimäärin 87 prosenttia eläkettä edeltävistä nettotuloista. Työstä eläkkeelle siirtyneillä tämä nettotulosuhde on ollut matalampi, keskimäärin 79 prosenttia. Ero johtuu siitä, että eläkkeelle siirtyminen nostaa usein työttömien ja muiden työelämän ulkopuolelta siirtyvien nettotuloja.

Eläkeläisten käytettävissä olevat rahatulot kaksi kolmasosaa palkansaajien tuloista

Eläkeläisten käytettävissä olevat rahatulot ovat palkansaajia matalammat, mutta työttömiä korkeammat.  Eläkeläisten rahatulot ovat olleet 2000-luvulla noin kaksi kolmasosaa palkansaajien tuloista. Tämä ero on pysynyt melko samana 2000-luvulla. Työttömiin nähden eläkeläisten tulot ovat olleet 2000-luvulla reilun kolmanneksen korkeammat.

Jos tulotarkastelu tehdään käytettävissä olevien tulojen kautta, jossa otetaan huomioon omistusasumisesta koituva taloudellinen hyöty (laskennallinen asuntotulo) sekä muita laskennallisia tuloeriä, eläkeläisten asema työssäkäyviin nähden paranee.

Eläkeläisten joukossa pieni-, keski- ja suurituloisia

Eläkeläisten käytettävissä olevat tulot eroavat selvästi toisistaan. Alimpaan tulokymmenykseen kuuluvien eläkeläisten tuloissa on paljon kansaneläkettä, keskituloisissa ja ylimmässä tulokymmenyksissä korostuu työeläke ja laskennallinen asuntotulo.  Eläkeläisten ylimmässä tulokymmenyksessä on lisäksi merkittävästi omaisuustuloja.

Julkisista palveluista saatava hyöty tasoittaa eläkeläisten välisiä tuloeroja

Julkiset palvelut tukevat ihmisten hyvinvointia ja näiden voidaan myös katsoa olevan osa julkista tulojen uudelleenjaon järjestelmää. Julkisten sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttö on pääasiassa yleisempää tulonjaon alapäässä, eli pienituloiset eläkeläiset käyttävät palveluita enemmän kuin suurituloiset. Suhteessa käytettävissä oleviin tuloihin palveluiden rahallinen arvo on myös erityisen merkittävä alimmassa tuloviidenneksessä.

Lue lisää:

• Tutkimuksia eläkeläisten pienituloisuuden ja toimeentulon dynamiikasta Suomessa vuosina 1995–2014
• Miten nettotulot muuttuvat eläkkeelle siirryttäessä? Tarkastelu nettotulosuhteen muutoksesta vuosina 2002–2017
• Eläkkeet ja eläkeläisten toimeentulo 1995–2015
• Sosiaali- ja terveyspalveluiden merkitys eläkeläisten toimeentulolle

Eläkeläisten toimeentuloa voidaan tarkastella myös kulutuksen sekä toimeentulokokemusten näkökulmista. Erilaiset tarkastelutavat monipuolistavat kuvaa eläkeläisten taloudellisesta tilanteesta. Tulojen perusteella ei esimerkiksi saada tietoa siitä, minkälainen kulutustaso tuloilla saavutetaan tai siitä, kuinka riittäväksi toimeentulo koetaan.

Eläkeikäisten kulutus on lähentynyt 2000-luvulla työikäisten kulutusta. 65 vuotta täyttäneiden kokonaiskulutusmenot ovat kasvaneet 2000-luvulla suhteessa eniten. Esimerkiksi kun vuonna 2001 65–74-vuotiaiden kotitalouksien keskimääräiset kokonaiskulutusmenot olivat noin 70 prosenttia eniten kuluttavien eli 45–54-vuotiaiden kulutusmenoista, vuonna 2016 osuus oli jo 90 prosenttia.

Asumismenot ovat suurin yksittäinen kulutusmeno kaikissa ikäryhmissä. Asumisen meno-osuus on erityisen suuri ikääntyneillä: vuonna 2016 asumismenot olivat vajaa puolet tämän ikäisten kokonaismenoista. Myös terveydenhoitomenot korostuvat 75-vuotta täyttäneiden kulutuksessa. Sen sijaan ravintola- ja hotellipalveluiden sekä liikenteen osuus on selvästi nuorempia pienempi.

Toimeentulo koetaan useimmiten helpoksi ja harva tinkii kulutuksesta usein

Vuonna 2020 suurin osa eläkeläisistä koki menojen kattamisen vähintään melko helpoksi, jonkinasteisia vaikeuksia oli noin kolmanneksella. Yleisimmin vaikeudet olivat pieniä. Vaikeuksia koettiin vuonna 2020 vähemmän kuin vuonna 2017. Vaikeudet olivat keskimääräistä yleisempiä terveytensä heikoksi kokevilla, pienempituloisilla, vuokralla asuvilla, yksin asuvilla ja alle 65-vuotiailla, jotka ovat pitkälti työkyvyttömyyseläkeläisiä.

Suurin osa eläkeläisistä ei ollut joutunut taloudellisten syiden vuoksi luopumaan kulutuksesta vuonna 2020. Jos näin oli tapahtunut, oli se kohdistunut ensisijaisesti vapaa-ajankulutukseen ja uusien vaatteiden ostamiseen. Osa oli joutunut tinkimään myös välttämättömyyshyödykkeistä, kuten ruoasta tai lääkkeistä. Useimmiten vaikeuksia koettiin terveydenhoitomenojen kattamisessa.

Lue lisää:

• Eläkeläisten toimeentulokokemukset vuonna 2020 ja muutos vuodesta 2017

Köyhyydelle ei ole yhtä määritelmää tai mittaustapaa, eikä Suomessa ole virallista köyhyysrajaa. Usein köyhyyttä tarkastellaan tulojen perusteella. Vaihtoehtoisia tarkastelutapoja ovat esimerkiksi vakava aineellinen puute tai toimeentulotukiasiakkuus. Erilaiset tavat antavat hieman erilaisen kuvan eläkeläisten köyhyyden yleisyydestä.

Pienituloisuus on eläkeläisillä yhtä yleistä kuin väestössä keskimäärin

Vuonna 2020 eläkeläisten pienituloisuusaste oli 13,6 prosenttia, kun pienituloisuutta tarkastellaan yleisimmin tällä hetkellä käytössä olevalla tavalla. Henkilö katsotaan pienituloiseksi, kun kotitalouden käytettävissä olevat rahatulot ovat alle 60 prosenttia väestön keskimääräisistä tuloista.

Pienituloisuuden euromääräinen raja vaihtelee vuosittain väestön keskitulojen muuttuessa, ja näin pienituloistenkin määrä vaihtelee vuodesta toiseen. Vuonna 2020 pienituloisuuden raja yhden hengen kotitaloudelle oli 1 277 euroa/kk.

Eläkeläisille pienituloisuusasteen ajallinen vaihtelu on suurempaa kuin koko väestössä. Eläkeläisten tulot ovat muuta väestöä useammin 60 prosentin pienituloisuusrajan lähellä. Muutokset pienituloisuusrajassa vaikuttavat siten keskimääräistä enemmän pienituloisten eläkeläisten määrään.

Talouskasvun aikana työikäisten tulot nousevat ja eläkeläisten tulot suhteessa väestön keskituloihin laskevat ja pienituloisuus kasvaa ja vastaavasti laskusuhdanteissa eläkeläisten asema paranee.

Kun pienituloisuusraja on 50 prosenttia, eläkeläisten pienituloisuus on selvästi vähäisempää ja ajallinen vaihtelu pienempää kuin ylemmällä rajalla.

Kuva pienituloisuuden yleisyydestä on herkkä ja riippuu myös käytetystä tulokäsitteestä. Kun tuloina käytetään käytettävissä olevia tuloja, eläkeläisten pienituloisuusaste on vähän alempi kuin koko väestöllä.

Lue lisää:

• The peculiar patterns of age-specific at-risk-of-poverty rates: An analysis of poverty trends in 30 European countries
• Eläkkeet ja eläkeläisten toimeentulo 1995–2015

Pienituloisuus kohdistuu nuorimpiin ja iäkkäimpiin eläkeläisiin sekä yksin asuviin

Eläkeläiset eivät ole yhteneväinen joukko toimeentulon suhteen. Pienituloisuus on muita yleisempää kaikkein nuorimmilla ja vanhimmilla eläkeläisillä sekä yksin asuvilla eläkeläisillä.

Alle 55-vuotiaiden eläkeläisten keskuudessa pienituloisuus on yleisintä. Myös 75-vuotiaiden eläkeläisten pienituloisuusaste on keskimääräistä korkeampi.

Nuorempien, käytännössä työkyvyttömyyseläkeläisten pienituloisuus on kolminkertaistunut 20 vuoden aikana, kun vanhimpien eläkeläisten pienituloisuus ei ole kasvanut viimeisten 10 vuoden aikana lainkaan. Suurin osa pienituloisista eläkeläisistä on kuitenkin edelleen yli 75-vuotiaita, koska eläkkeensaajissa on huomattavasti enemmän vanhempia kuin nuorempia eläkeläisiä.

Myös perhekoko liittyy pientuloisuuteen. Yksinasuvilla eläkkeensaajilla pienituloisuus on huomattavasti yleisempää kuin perheellisillä. Nuorimmilla ja iäkkäimmillä yksinasuvilla eläkeläisillä pienituloisuuden riski on korkein.

Yli 75-vuotiaissa naisten pienituloisuus on yleisempää kuin miesten, mikä johtuu osin siitä, että yli 75-vuotiaissa on paljon yksinasuvia naisia. Sukupuolten ero on 20 vuoden aikana kuitenkin kaventunut johtuen yksinasuvien miesten pienituloisuuden kasvusta.

Eläkeläisten pienituloisuus periytyy usein eläkettä edeltävältä ajalta

Moni pienituloinen eläkeläinen on pienituloinen jo ennen eläkkeelle siirtymistä. Työuranaikainen työttömyys ja työkyvyttömyys liittyvät keskeisesti pienituloisuuteen.

Eläkkeelle siirtyneiden köyhyysriski on ensimmäisten eläkevuosien aikana samalla tasolla kuin ennen eläkettä. Köyhyysriski nousee jonkin verran, mutta ei kuitenkaan merkittävästi, eläkkeelle siirtymistä seuraavien kymmenen vuoden aikana. Tuloliikkuvuus on melko vähäistä eläkkeelle siirryttäessä ja eläkeaikana.

Pitkäkestoinen pienituloisuus (pienituloinen kahtena vuotena kolmesta) on yli 75-vuotiailla yleisempää kuin muilla. Pitkäkestoinen pienituloisuus kohdistuu etenkin iäkkäimpiin naisiin.

Lue lisää:

• Tutkimuksia eläkeläisten pienituloisuuden ja toimeentulon dynamiikasta Suomessa vuosina 1995–2014
• Eläkkeet ja eläkeläisten toimeentulo 1995–2015
• Työkyvyttömyyseläkkeensaajien eläketurva ja toimeentulo 2000-luvulla

Vakavammat toimeentulo-ongelmat harvinaisempia eläkeläisillä

Toimeentulotuen saanti, aineellinen puute ja ruoka-avun asiakkuus ilmentävät vakavampia toimeentulo-ongelmia ja niitä pidetään köyhyyden yhtenä muotona.

Vanhuuseläkeikäisillä toimeentulotuen saanti on selvästi muuta aikuisväestöä vähäisempää. Vuonna 2020 yli 65-vuotiaasta väestöstä 1,8 prosenttia oli saanut toimeentulotukea vuoden aikana, koko väestössä osuus oli 8,4 %. Vanhuuseläkeikäiset saavat tyypillisesti toimeentulotukea terveydenhoito- ja lääkemenoihin.

Ruoka-avun asiakkaista noin kolmannes on eläkkeensaajia. Ruoka-apua hakeneet eläkeläiset olivat olleet muita pidempään ruoka-avun asiakkaina, mutta kokivat muita harvemmin toimeentulovaikeuksia. Yksinäisyys ja heikko terveydentila olivat eläkeläisille muita yleisempää. Väestökyselyissä pari prosenttia eläkeläisistä on ilmoittanut joutuneensa turvautumaan ruoka-apuun.

Eläkeikäisillä aineellinen puute on työikäistä väestöä vähäisempää, heiltä puuttuu vastentahtoisesti harvemmin välttämättöminä pidettyä hyödykkeitä. Euroopan unionin tarkastelema vakava aineellinen puute on eläkeikäisillä Suomessa vähäistä: 65 vuotta täyttäneistä 1,3 prosentilla oli vuonna 2019 vakavaa aineellista puutetta, kun 18–65-vuotiaista näin on 3,2 prosentilla.

Lue lisää:

• Artikkeli Perustoimeentulotukea saavat vanhuseläkeläiset teoksessa Ojasta allikkoon? Toimeentulotukiuudistuksen ensi metrit
• Blogi Mummot ja papat eivät vain matkustele ja pelaa golfia – osa vanhuuseläkeikäisistä tarvitsee perustoimeentulotukea
• Artikkeli Age differences in material deprivation in Finland: How do consensus and prevalence-based weighting approaches change the picture?
• Blogi 60–70-vuotiailla aineellinen puute nuorempia ikäryhmiä vähäisempää
• Artikkeli Eläkeläiset hyväntekeväisyysruoka-avun asiakkaina
• Tutkimusjulkaisu Eläkeläisten toimeentulokokemukset vuonna 2020 ja muutos vuoteen 2017

Kansainvälissä arvioissa Suomen eläkejärjestelmän on katsottu torjuvan tehokkaasti köyhyyttä ja tuottavan eläkeläisille kohtuullista toimeentuloa. Suomi on sekä eläkeläisköyhyydessä että korvaustasoissa samanvertainen tai jopa parempi kuin useimmat muut maat. Myös eläkeläisten tuloerot ovat keskimääräistä matalammat Suomessa.

Lue lisää:

• Eläkkeiden riittävyys ja kestävyys – arvio Suomen eläkejärjestelmästä
• Eläkkeet ja eläkeläisten toimeentulo 1995–2015
• OECD:n raportti (pdf) How does Finland compare?
• Euroopan komission raportti 2021 pension adequacy report
• OECD:n raportti Pensions at a Glance 2019: OECD and G20 Indicators

Koetut toimeentulovaikeudet ovat Suomessa harvinaisempia kuin muissa Euroopan maissa

Muihin Euroopan maihin verrattuna suomalaiset eläkeikäiset kokevat selkeästi vähemmän toimeentulovaikeuksia. Maiden väliset erot näkyvät esimerkiksi siinä, kuinka usein rahanpuutteen vuoksi joudutaan luopumaan haluamisensa asioiden tekemisestä.

Sen sijaan Suomessa eläkeikäiset ovat kokeneet keskimääräistä useammin taloudellista niukkuutta elämänsä aikana. Kestoltaan niukkuuden kokemukset ovat olleet kuitenkin hieman lyhyempiä kuin muissa Euroopan maissa.

Eläkkeelle siirtyminen heikentää hieman kokemusta toimeentulosta, mutta kokemukset eroavat eläkkeellesiirtymisreitin mukaan Euroopan eri maissa. Työstä eläkkeelle siirtyneiden kokemukset heikentyvät, työttömyydestä siirtyneiden parantuvat selkeästi.

Toiset eläkeläiset toimivat eläkeläisten toimeentulovertailujen viiteryhmänä. Eläkeläiset kokevat enemmän toimeentulovaikeuksia niissä Euroopan maissa, joissa eläkeläisten keskimääräinen tulotaso on korkeampi. Koko väestön tulotasolla tai tuloeroilla ei ole merkitystä.

Lue lisää:

• Blogi Kuva suomalaisten ikääntyneiden elämänlaadusta riippuu näkökulmasta
• Artikkeli The financial situation across the life-course
• Artikkeli Does It Matter How You Retire? Old-Age Retirement Routes and Subjective Economic Well-Being
• Väitöskirja Pensioners’ subjective economic well-being in European countries: comparisons behind the income satisfaction paradox
• Artikkeli Reference Groups and Pensioners’ Subjective Economic Well-Being in Europe (linkitys selvitettävä, julkarissa ei pysyvää osoitetta mutta word löytyy, doi vie maksulliselle sivulle) LINKKI PUUTTUU KOKONAAN!