Eläketurvan keskeisin tehtävä on toimeentulon turvaaminen eläkeaikana. Tutkimme eläkeläisten toimeentuloa ja eläketurvan riittävyyttä monipuolisesti eri näkökulmista, jotta toimeentulosta saadaan mahdollisimman kattava kuva.

SLAIDIPAKETTI/VIDEO/INFOGRAFIIKKA tms. kokoava, johdatteleva elementti

Tutkimustuloksia eläkeläisten toimeentulosta

Suomessa asuvien keskimääräinen kokonaiseläke oli vuoden 2020 lopussa 1 762 euroa kuukaudessa. Eläkkeiden tasossa ja kehityksessä on merkittäviä eroja eri ryhmien välillä.

Keskimääräinen kokonaiseläke on noussut 2000-luvulla yli kolmanneksella. Eläketaso on noussut eläkkeensaajien rakenteen muuttumisen myötä: vain kansaneläkettä saavien vanhempien eläkkeensaajien määrä on vähentynyt, samalla kun uusilla eläkkeensaajilla on ollut mahdollista kartuttaa eläkettä koko työuransa ajan. Taustalla ovat myös työurien pidentyminen ja ansiotason nousu.

Lue lisää:

Naisten kuukausieläke on viidenneksen miesten eläkettä pienempi

Vuoden 2020 lopussa miesten eläke oli 1 983 euroa kuukaudessa ja naisten eläke oli 1 579 euroa kuukaudessa. Sukupuolten eläke-ero on kaventunut viime vuosikymmenien aikana, mutta naisten keskimääräinen eläke on edelleen noin viidenneksen miesten kuukausieläkettä matalampi.

Sukupuolten ansioero vaikuttaa keskeisesti sukupuolten eläke-eroon. Naisten ja miesten keskimääräisessä työllisyysasteessa, työurien pituudessa tai eläkkeelle siirtymisessä ei ole nykyään suurtakaan eroa, sen sijaan ansioero on kansainvälisestikin huomattava. Perhevapaiden epätasainen jakautuminen naisten ja miesten välillä, erityisesti pitkät kotihoidontukijaksot, kasvattavat ansio- ja eläke-eroa.

Lue lisää:

Työkyvyttömyyseläkkeensaajien keskimääräinen kokonaiseläke on noin kolmanneksen matalampi kuin vanhuuseläkkeensaajilla

Työeläke määräytyy työuran aikana kertyneiden ansioiden perusteella. Työkyvyttömyyseläkkeensaajilla työura jää muita lyhyemmäksi, minkä vuoksi etenkin nuorena työkyvyttömäksi jääneiden työeläke jää matalaksi.

Keskimääräinen työkyvyttömyyseläke on laskenut 2000-luvulla, mikä liittyy työkyvyttömyyseläkkeensaajien ikärakenteen muuttumiseen. Työkyvyttömyyseläkkeellä on nykyään enemmän nuoria ja vähemmän vanhempia henkilöitä. Nuorilla työura on jäänyt lyhyemmäksi ja siten myös eläke on matalampi.

Työkyvyttömyyseläkkeensaajat kokevat vanhuuseläkkeensaajia useammin toimeentulovaikeuksia. Työkyvyttömyyseläkkeen kautta vanhuuseläkkeelle siirtyneillä on myös muita useammin toimeentulovaikeuksia vanhuuseläkeaikana.

Lue lisää:

Laaksonen 2020. Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyminen: trendit, tilannekuva, tulevaisuus (Julkari) | Lataa kuva

Eläkkeen osuus tuloista suuri

Eläkkeet muodostavat vajaa kaksi kolmasosaa eläkeläisten bruttotuloista. Eläkeajan tulot heijastavat henkilön aikaisempaa tulotasoa. Matalat ansiot johtavat matalaan eläkkeeseen. Myös edeltävä työmarkkina-asema näkyy eläkkeen tasossa. Esimerkiksi työttömyydestä eläkkeelle siirtyneiden tulotaso on eläkkeellä yleensä pienempi kuin työstä eläkkeelle siirtyneiden.

Kaikkien työstä tai työelämän ulkopuolelta eläkkeelle siirtyneiden nettotulot (bruttotulot–verot) ovat olleet 2000-luvulla keskimäärin 87 prosenttia eläkettä edeltävistä nettotuloista. Työstä eläkkeelle siirtyneillä tämä nettotulosuhde on ollut matalampi, keskimäärin 79 prosenttia. Ero johtuu siitä, että eläkkeelle siirtyminen nostaa usein työttömien ja muiden työelämän ulkopuolelta siirtyvien nettotuloja.

Eläkeläisten käytettävissä olevat rahatulot kaksi kolmasosaa palkansaajien tuloista

Eläkeläisten käytettävissä olevat rahatulot ovat palkansaajia matalammat, mutta työttömiä korkeammat.  Eläkeläisten rahatulot ovat olleet 2000-luvulla noin kaksi kolmasosaa palkansaajien tuloista. Tämä ero on pysynyt melko samana 2000-luvulla. Työttömiin nähden eläkeläisten tulot ovat olleet 2000-luvulla reilun kolmanneksen korkeammat.

Jos tulotarkastelu tehdään käytettävissä olevien tulojen kautta, jossa otetaan huomioon omistusasumisesta koituva taloudellinen hyöty (laskennallinen asuntotulo) sekä muita laskennallisia tuloeriä, eläkeläisten asema työssäkäyviin nähden paranee.

Eläkeläisten joukossa pieni-, keski- ja suurituloisia

Eläkeläisten käytettävissä olevat tulot eroavat selvästi toisistaan. Alimpaan tulokymmenykseen kuuluvien eläkeläisten tuloissa on paljon kansaneläkettä, keskituloisissa ja ylimmässä tulokymmenyksissä korostuu työeläke ja laskennallinen asuntotulo.  Eläkeläisten ylimmässä tulokymmenyksessä on lisäksi merkittävästi omaisuustuloja.

Julkisista palveluista saatava hyöty tasoittaa eläkeläisten välisiä tuloeroja

Julkiset palvelut tukevat ihmisten hyvinvointia ja näiden voidaan myös katsoa olevan osa julkista tulojen uudelleenjaon järjestelmää. Julkisten sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttö on pääasiassa yleisempää tulonjaon alapäässä, eli pienituloiset eläkeläiset käyttävät palveluita enemmän kuin suurituloiset. Suhteessa käytettävissä oleviin tuloihin palveluiden rahallinen arvo on myös erityisen merkittävä alimmassa tuloviidenneksessä.

Lue lisää:

Eläkeläisten toimeentuloa voidaan tarkastella myös kulutuksen sekä toimeentulokokemusten näkökulmista. Erilaiset tarkastelutavat monipuolistavat kuvaa eläkeläisten taloudellisesta tilanteesta. Tulojen perusteella ei esimerkiksi saada tietoa siitä, minkälainen kulutustaso tuloilla saavutetaan tai siitä, kuinka riittäväksi toimeentulo koetaan.

Eläkeikäisten kulutus on lähentynyt 2000-luvulla työikäisten kulutusta. 65 vuotta täyttäneiden kokonaiskulutusmenot ovat kasvaneet 2000-luvulla suhteessa eniten. Esimerkiksi kun vuonna 2001 65–74-vuotiaiden kotitalouksien keskimääräiset kokonaiskulutusmenot olivat noin 70 prosenttia eniten kuluttavien eli 45–54-vuotiaiden kulutusmenoista, vuonna 2016 osuus oli jo 90 prosenttia.

Asumismenot ovat suurin yksittäinen kulutusmeno kaikissa ikäryhmissä. Asumisen meno-osuus on erityisen suuri ikääntyneillä: vuonna 2016 asumismenot olivat vajaa puolet tämän ikäisten kokonaismenoista. Myös terveydenhoitomenot korostuvat 75-vuotta täyttäneiden kulutuksessa. Sen sijaan ravintola- ja hotellipalveluiden sekä liikenteen osuus on selvästi nuorempia pienempi.

Toimeentulo koetaan useimmiten helpoksi ja harva tinkii kulutuksesta usein

Vuonna 2020 suurin osa eläkeläisistä koki menojen kattamisen vähintään melko helpoksi, jonkinasteisia vaikeuksia oli noin kolmanneksella. Yleisimmin vaikeudet olivat pieniä. Vaikeuksia koettiin vuonna 2020 vähemmän kuin vuonna 2017. Vaikeudet olivat keskimääräistä yleisempiä terveytensä heikoksi kokevilla, pienempituloisilla, vuokralla asuvilla, yksin asuvilla ja alle 65-vuotiailla, jotka ovat pitkälti työkyvyttömyyseläkeläisiä.

Suurin osa eläkeläisistä ei ollut joutunut taloudellisten syiden vuoksi luopumaan kulutuksesta vuonna 2020. Jos näin oli tapahtunut, oli se kohdistunut ensisijaisesti vapaa-ajankulutukseen ja uusien vaatteiden ostamiseen. Osa oli joutunut tinkimään myös välttämättömyyshyödykkeistä, kuten ruoasta tai lääkkeistä. Useimmiten vaikeuksia koettiin terveydenhoitomenojen kattamisessa.

Lue lisää:

Köyhyydelle ei ole yhtä määritelmää tai mittaustapaa, eikä Suomessa ole virallista köyhyysrajaa. Usein köyhyyttä tarkastellaan tulojen perusteella. Vaihtoehtoisia tarkastelutapoja ovat esimerkiksi vakava aineellinen puute tai toimeentulotukiasiakkuus. Erilaiset tavat antavat hieman erilaisen kuvan eläkeläisten köyhyyden yleisyydestä.

Pienituloisuus on eläkeläisillä yhtä yleistä kuin väestössä keskimäärin

Vuonna 2020 eläkeläisten pienituloisuusaste oli 13,6 prosenttia, kun pienituloisuutta tarkastellaan yleisimmin tällä hetkellä käytössä olevalla tavalla. Henkilö katsotaan pienituloiseksi, kun kotitalouden käytettävissä olevat rahatulot ovat alle 60 prosenttia väestön keskimääräisistä tuloista.

Pienituloisuuden euromääräinen raja vaihtelee vuosittain väestön keskitulojen muuttuessa, ja näin pienituloistenkin määrä vaihtelee vuodesta toiseen. Vuonna 2020 pienituloisuuden raja yhden hengen kotitaloudelle oli 1 277 euroa/kk.

Eläkeläisille pienituloisuusasteen ajallinen vaihtelu on suurempaa kuin koko väestössä. Eläkeläisten tulot ovat muuta väestöä useammin 60 prosentin pienituloisuusrajan lähellä. Muutokset pienituloisuusrajassa vaikuttavat siten keskimääräistä enemmän pienituloisten eläkeläisten määrään.

Talouskasvun aikana työikäisten tulot nousevat ja eläkeläisten tulot suhteessa väestön keskituloihin laskevat ja pienituloisuus kasvaa ja vastaavasti laskusuhdanteissa eläkeläisten asema paranee.

Kun pienituloisuusraja on 50 prosenttia, eläkeläisten pienituloisuus on selvästi vähäisempää ja ajallinen vaihtelu pienempää kuin ylemmällä rajalla.

Kuva pienituloisuuden yleisyydestä on herkkä ja riippuu myös käytetystä tulokäsitteestä. Kun tuloina käytetään käytettävissä olevia tuloja, eläkeläisten pienituloisuusaste on vähän alempi kuin koko väestöllä.

Lue lisää:

Pienituloisuus kohdistuu nuorimpiin ja iäkkäimpiin eläkeläisiin sekä yksin asuviin

Eläkeläiset eivät ole yhteneväinen joukko toimeentulon suhteen. Pienituloisuus on muita yleisempää kaikkein nuorimmilla ja vanhimmilla eläkeläisillä sekä yksin asuvilla eläkeläisillä.

Alle 55-vuotiaiden eläkeläisten keskuudessa pienituloisuus on yleisintä. Myös 75-vuotiaiden eläkeläisten pienituloisuusaste on keskimääräistä korkeampi.

Nuorempien, käytännössä työkyvyttömyyseläkeläisten pienituloisuus on kolminkertaistunut 20 vuoden aikana, kun vanhimpien eläkeläisten pienituloisuus ei ole kasvanut viimeisten 10 vuoden aikana lainkaan. Suurin osa pienituloisista eläkeläisistä on kuitenkin edelleen yli 75-vuotiaita, koska eläkkeensaajissa on huomattavasti enemmän vanhempia kuin nuorempia eläkeläisiä.

Pienituloisuusraja ja tulokäsite Eläkeläisten pienituloisuusaste Pienituloisten eläkeläisten lukumäärä
50 % väestön käytettävissä olevista mediaanirahatuloista 4,0 % 57 000
50 % väestön käytettävistä olevista mediaanituloista 4,0 % 57 000
60 % väestön käytettävissä olevista mediaanirahatuloista 13,6 % 193 000
60 % väestön käytettävissä olevista mediaanituloista 12,8 % 183 000

Myös perhekoko liittyy pientuloisuuteen. Yksinasuvilla eläkkeensaajilla pienituloisuus on huomattavasti yleisempää kuin perheellisillä. Nuorimmilla ja iäkkäimmillä yksinasuvilla eläkeläisillä pienituloisuuden riski on korkein.

Yli 75-vuotiaissa naisten pienituloisuus on yleisempää kuin miesten, mikä johtuu osin siitä, että yli 75-vuotiaissa on paljon yksinasuvia naisia. Sukupuolten ero on 20 vuoden aikana kuitenkin kaventunut johtuen yksinasuvien miesten pienituloisuuden kasvusta.

Eläkeläisten pienituloisuus periytyy usein eläkettä edeltävältä ajalta

Moni pienituloinen eläkeläinen on pienituloinen jo ennen eläkkeelle siirtymistä. Työuranaikainen työttömyys ja työkyvyttömyys liittyvät keskeisesti pienituloisuuteen.

Eläkkeelle siirtyneiden köyhyysriski on ensimmäisten eläkevuosien aikana samalla tasolla kuin ennen eläkettä. Köyhyysriski nousee jonkin verran, mutta ei kuitenkaan merkittävästi, eläkkeelle siirtymistä seuraavien kymmenen vuoden aikana. Tuloliikkuvuus on melko vähäistä eläkkeelle siirryttäessä ja eläkeaikana.

Pitkäkestoinen pienituloisuus (pienituloinen kahtena vuotena kolmesta) on yli 75-vuotiailla yleisempää kuin muilla. Pitkäkestoinen pienituloisuus kohdistuu etenkin iäkkäimpiin naisiin.

Lue lisää:

Vakavammat toimeentulo-ongelmat harvinaisempia eläkeläisillä

Toimeentulotuen saanti, aineellinen puute ja ruoka-avun asiakkuus ilmentävät vakavampia toimeentulo-ongelmia ja niitä pidetään köyhyyden yhtenä muotona.

Vanhuuseläkeikäisillä toimeentulotuen saanti on selvästi muuta aikuisväestöä vähäisempää. Vuonna 2020 yli 65-vuotiaasta väestöstä 1,8 prosenttia oli saanut toimeentulotukea vuoden aikana, koko väestössä osuus oli 8,4 %. Vanhuuseläkeikäiset saavat tyypillisesti toimeentulotukea terveydenhoito- ja lääkemenoihin.

Ruoka-avun asiakkaista noin kolmannes on eläkkeensaajia. Ruoka-apua hakeneet eläkeläiset olivat olleet muita pidempään ruoka-avun asiakkaina, mutta kokivat muita harvemmin toimeentulovaikeuksia. Yksinäisyys ja heikko terveydentila olivat eläkeläisille muita yleisempää. Väestökyselyissä pari prosenttia eläkeläisistä on ilmoittanut joutuneensa turvautumaan ruoka-apuun.

Eläkeikäisillä aineellinen puute on työikäistä väestöä vähäisempää, heiltä puuttuu vastentahtoisesti harvemmin välttämättöminä pidettyä hyödykkeitä. Euroopan unionin tarkastelema vakava aineellinen puute on eläkeikäisillä Suomessa vähäistä: 65 vuotta täyttäneistä 1,3 prosentilla oli vuonna 2019 vakavaa aineellista puutetta, kun 18–65-vuotiaista näin on 3,2 prosentilla.

Lue lisää:

Kansainvälissä arvioissa Suomen eläkejärjestelmän on katsottu torjuvan tehokkaasti köyhyyttä ja tuottavan eläkeläisille kohtuullista toimeentuloa. Suomi on sekä eläkeläisköyhyydessä että korvaustasoissa samanvertainen tai jopa parempi kuin useimmat muut maat. Myös eläkeläisten tuloerot ovat keskimääräistä matalammat Suomessa.

Lue lisää:

Koetut toimeentulovaikeudet ovat Suomessa harvinaisempia kuin muissa Euroopan maissa

Muihin Euroopan maihin verrattuna suomalaiset eläkeikäiset kokevat selkeästi vähemmän toimeentulovaikeuksia. Maiden väliset erot näkyvät esimerkiksi siinä, kuinka usein rahanpuutteen vuoksi joudutaan luopumaan haluamisensa asioiden tekemisestä.

Sen sijaan Suomessa eläkeikäiset ovat kokeneet keskimääräistä useammin taloudellista niukkuutta elämänsä aikana. Kestoltaan niukkuuden kokemukset ovat olleet kuitenkin hieman lyhyempiä kuin muissa Euroopan maissa.

Eläkkeelle siirtyminen heikentää hieman kokemusta toimeentulosta, mutta kokemukset eroavat eläkkeellesiirtymisreitin mukaan Euroopan eri maissa. Työstä eläkkeelle siirtyneiden kokemukset heikentyvät, työttömyydestä siirtyneiden parantuvat selkeästi.

Toiset eläkeläiset toimivat eläkeläisten toimeentulovertailujen viiteryhmänä. Eläkeläiset kokevat enemmän toimeentulovaikeuksia niissä Euroopan maissa, joissa eläkeläisten keskimääräinen tulotaso on korkeampi. Koko väestön tulotasolla tai tuloeroilla ei ole merkitystä.

Lue lisää:

Eläkeläisten toimeentulotutkimus ETK:ssa

Eläkeläisten toimeentulon seuranta on keskeinen osa Eläketurvakeskuksen tutkimustoimintaa. Toimeentuloa selvitetään säännöllisin väliajoin sekä tulotietojen että kyselyiden avulla.

Eläketurvakeskus toteuttaa noin viiden vuoden välein laajemman tutkimuksen eläkeläisten toimeentulosta ja sen kehityksestä. Seuraava tutkimus julkaistaan vuonna 2022, aiemmat on toteutettu vuosina 2003, 2006, 2011 ja 2017.

Tutkimuksessa tarkastellaan toimeentulon kehittymistä eläkkeiden, kotitalouden tulojen ja kulutuksen, varallisuuden ja eurooppalaisen vertailun näkökulmista.

Vuonna 2017 julkaistu tutkimus osoitti eläkeläisten toimeentulon nousseen monella tavalla 20 viime vuoden aikana. Keskeiset tulokset löytyvät diaesityksestä ”Eläkkeet ja eläkeläisten toimeentulo 1995–2015”.

> > HUOM! DIAESITYSTÄ EI VOI UPOTTAA TÄHÄN

Lue lisää:

Eläketurvakeskus on toteuttanut eläkeläisten toimeentuloa ja taloudellista hyvinvointia kartoittavan kyselytutkimuksen vuosina 2017 ja 2020. Kyselyt on kohdistettu 55–85­­-vuotiaille vanhuus- ja työkyvyttömyyseläkkeensaajille. Osa vastaajista on osallistunut kyselyyn molempina vuosina. Vastausasteet ovat korkeita, mikä mahdollistaa kattavan kuvan muodostamisen eläkeläisten toimeentulokokemuksista.

Kyselyissä selvitetään kokemuksia toimeentulosta yleisemmin, toimeentulovaikeuksista, säästämisestä, tavoista ratkaista toimeentulo-ongelmia, taloudellisen avun antamisesta ja saamisesta ja toimeentulon kehityksestä. Vuosien 2017 ja 2020 kyselyt sisältävät pitkälti samoja kysymyksiä. Vuonna 2020 on kysytty myös veloista, varallisuudesta, taloudellisesta liikkumavarasta, rahankäytöstä puolison kanssa ja eläkkeellä työskentelyn esteistä. Kyselyt sisältävät avovastausosion.

Lue lisää:

Q & A

Takuueläkettä maksetaan eläkkeensaajille, joiden kansaneläke ja työeläke jää alle laissa määrätyn rajan.  Vuonna 2011 voimaan tulleen takuueläkkeen tavoitteena on turvata vähimmäistulo eläkkeensaajille. Vuonna 2022 takuueläkkeen enimmäismäärä on 855,48 €/kk.

Takuueläkettä sai vuoden 2020 päättyessä 114 000 henkilöä. Takuueläkkeen saajista noin puolet oli alle 60-vuotiaita.

Vuonna 2020 mediaanieläke oli 1 534 euroa kuukaudessa. Kolmanneksella eläkeläisistä eläke oli alle 1 250 euroa kuukaudessa. Naisilla neljällä kymmenestä eläke oli alle 1 250 euroa kuukaudessa, miehillä kolmella kymmenestä.

Lue lisää: 

Käsitteenä suuri eläke on vakiintumaton eikä sille ole yleistä määritelmää. Suurituloisuus on suhteellinen käsite kuten pienituloisuuskin – se riippuu niin ajasta kuin paikastakin.

Suurituloisiksi on määritelty usein väestön ylin tulokymmenys ja viime vuosina yhä useammin suurituloisuusraja on asetettu ylimpään 1 %:iin tai 1 ‰:een. Suurituloisuutta on myös määritelty suhteessa väestön keskimääräisiin tuloihin. Tyypillisiä rajoja suurituloisuudelle ovat olleet kaksi tai kolme kertaa mediaanitulot. Vastaavia mittaustapoja voi käyttää myös eläkkeiden osalta.

Vuonna 2015 eläkeläisiä oli yhteensä 1 426 760. Eläketulon ylimmän kymmenyksen alaraja oli 2 638 euroa. Eläkeläisiä, joiden bruttoeläke oli suurempi kuin 2 638 euroa kuukaudes­sa, oli vajaa 143 000. Eläkeläisistä yhdellä sadasta eläke oli suurempi kuin 4 970 eu­roa ja yhdellä tuhannesta eläke oli korkeampi kuin 8 585 euroa kuukaudessa. Ylimmän kymmenyksen eläketulon alaraja on 1,9-kertainen mediaanieläkkeeseen verrattuna, ylimmän prosentin 3,6-kertainen ja ylimmän promillen 6,6-kertainen. Suurten eläkkeiden suhteellinen ero mediaanieläkkeeseen on pysynyt samansuuruisena vuodesta 1995 vuoteen 2015.

Eläkkeensaajia, joiden eläke oli vähintään kaksi kertaa suurempi kuin mediaanieläke oli vuonna 2015 kaikista eläkkeensaajista vajaa 9 prosenttia. Osuus on pysynyt lähes samana vuodesta 1995. Vastaavasti eläkkeensaajia, joiden eläke on vähintään kolme kertaa mediaanieläkkeen suuruinen, oli 2 prosenttia kaikista eläkkeensaajista. Myöskään tässä ei ole tapahtunut muutosta 1990-luvun puolivälin jälkeen.

Lue lisää:

Suomessa ei ole virallista köyhyysmääritelmää. Usein köyhäksi katsotaan henkilö, jonka asuu kotitaloudessa, jonka käytettävissä olevat (raha)tulot ovat alle 60 prosenttia väestön keskimääräisistä tuloista. Tilastokeskus julkaisee Suomessa tulonjakotilaston pohjalta tietoa käyttäen ilmiöstä pienituloisuuden määritelmää.

Vuonna 2020 eläkeläisistä pienituloisia (käytettävissä olevat rahatulot alle 60 % koko väestön mediaanituloista) oli 13,6 prosenttia eli yhteensä 193 000.

Lue lisää:

Kotitalouden tulojen arvioinnissa käytetään kahta eri tulokäsitettä: käytettävissä oleva rahatulo kulutusyksikköä kohden tai käytettävissä oleva tulo kulutusyksikköä kohden.

Käytettävissä oleva rahatuloon luetaan kaikkien kotitalouden jäsenten käteen jäävät yhteenlasketut tulot, kuten eläkkeet ja muut tulonsiirrot, pääoma-, ansio- ja yrittäjätulot. Tästä vähennetään verot ja muut maksut. Jotta eri kokoiset ja ikäiset kotitaloudet saadaan keskenään vertailukelpoisiksi, tulot jaetaan kulutusyksikköä kohden. Tätä tulokäsitettä käytetään pääsääntöisesti Tilastokeskuksen ja eurooppalaisen tilastoviranomaisen Eurostatin tulonjakotilastoissa.

Toinen melko yleisesti käytetty tulokäsite, käytettävissä oleva tulo, on rahatuloa hieman laajempi käsite. Käytettävissä oleviin tuloihin lasketaan rahatulon lisäksi laskennallisia tuloeriä, joista merkittävin on asumiseen liittyvä asuntotulo. Asuntotulo kuvaa kotitalouden saamaa taloudellista hyötyä verrattuna vastaavanlaisessa vuokra-asunnossa asuvaan kotitalouteen.

Asuntotulo voi olla erityisesti eläkeläisillä merkittävä, sillä heistä moni asuu velattomassa omistusasunnossa. Käytettävissä oleva tulo parantaakin eläkeläisten tuloasemaa muuhun väestöön nähden.

Lue lisää:

Eläketurvakeskus (ETK) on lakisääteinen työeläketurvan kehittäjä, asiantuntija ja yhteisten palvelujen tuottaja.

This is staging