Palkansaajat
Valtaosa työeläkevakuutetuista, noin 60 prosenttia, vakuutetaan työntekijän eläkelain TyEL:n mukaan. TyEL:n mukaan vakuutetaan kaikki yksityisen puolen työntekijät lukuun ottamatta merimiehiä.
Vuoden 2007 alusta voimaan tullut laki korvasi aikaisemmat yksityisen sektorin eläkelait eli työntekijäin eläkelain (TEL), lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelain (LEL) ja taiteilijoiden ja eräiden erityisryhmiin kuuluvien työntekijäin eläkelain (TaEL).
Yksityisen työnantajan velvollisuus on vakuuttaa TyEL:in mukaan kaikki 17–69-vuotiaat työntekijänsä, joiden ansiot ylittävät vakuuttamisvelvollisuuden alarajan. Vakuuttamisvelvollisuuden yläikäraja nousee asteittain. Vuonna 1957 tai aikaisemmin syntyneillä vakuuttamisvelvollisuuden yläikäraja on 68 vuotta, vuonna 1958–61 syntyneillä 69 ja sitä nuoremmilla 70 vuotta.
Vuonna 2022 vakuuttamisvelvollisuuden alaraja on 62,88 euroa kuukaudessa. Koska vakuuttamisen alaraja on matala, eläketurva kattaa käytännössä kaiken ansiotyöskentelyn.
Työeläketurvan järjestämisvelvollisuudesta poikkeuksena ovat ulkomailta lyhyeksi ajaksi Suomeen lähetetyt työntekijät. Vakuuttamisesta tarkempaa tietoa tarjoaa Työeläke.fi.
Työnantaja järjestää työntekijänsä eläketurvan valitsemassaan työeläkelaitoksessa. Työntekijän eläketurva on mahdollista järjestää työeläkevakuutusyhtiössä, eläkekassassa tai yrityksen omassa eläkesäätiössä.
Jos työeläketurva on järjestetty työeläkevakuutusyhtiössä, se hoidetaan joko vakuutussopimukseen perustuvalla vakuutuksella (sopimustyönantaja) tai tilittämällä maksu eläkelaitokseen (tilapäinen työnantaja).
Työnantaja ja palkansaaja maksavat kumpikin työeläkevakuutusmaksua palkansaajan bruttopalkan perusteella. Työnantajan maksuosuus on suurempi kuin palkansaajan. Jos työeläkevakuutusmaksua korotetaan, korotus kohdistetaan yleensä puoliksi työnantajien ja työntekijöiden maksuosuuksiin. Työnantaja pidättää työntekijän osuuden hänen palkastaan ja tilittää eläkelaitokseen koko työeläkevakuutusmaksun.
Työeläkelaitokset ja Eläketurvakeskus valvovat, että työnantajat hoitavat työeläkevakuutusmaksunsa ja ilmoittavat työskentelytiedot eläkelaitoksille. Mikäli työeläkevakuutusmaksuja ei kaikesta huolimatta saada perittyä työnantajalta, ei työntekijä kuitenkaan menetä eläke-etuuksiaan, jos hän pystyy osoittamaan työskennelleensä työnantajalle.
Merimieseläkelaki uudistui vuoden 2016 alussa
Merimieseläkelaki (MEL) kattaa henkilöt, jotka tekevät merimieslaissa tarkoitettua työtä ulkomaanliikenteeseen käytettävässä suomalaisessa kauppa-aluksessa. Jäänmurtajissa merimieseläkelakia sovelletaan miehistöön ja työsopimussuhteessa olevaan päällystöön. Merimieseläkelaissa kerrotaan tarkemmin sen soveltamisalasta (MEL 4 §).
Merenkulkijoiden eläketurva hoidetaan omassa eläkelaitoksessaan Merimieseläkekassassa.
Merimieseläkelaki tuli ensimmäisenä työeläkelakina voimaan vuonna 1956. Sen etuudet ja rahoitus poikkeavat hieman muista työeläkelaeista. Merimieseläkelain mukaan vakuutettujen lukumäärä on viime vuosina tasaisesti pienentynyt.
Merenkulkijoiden eläkemaksu on aikaisemmin jakaantunut tasan työnantajan ja työntekijän välille. Vuoden 2016 alusta merimieseläkelain mukainen vakuutusmaksu muuttui. Aikaisemmin MEL-eläkevakuutusmaksu on jaettu puoliksi työnantajan ja työntekijän kesken. Vuodesta 2016 alkaen työntekijän osuus on samansuuruinen kuin muiden työeläkelakien mukainen työntekijän työeläkevakuutusmaksu. Työnantaja vastaa maksun loppuosasta. Uudistuksen myötä työnantajan työntekijöille myönnetyt työkyvyttömyyseläkkeet voivat vaikuttaa työnantajan eläkevakuutusmaksun suuruuteen.
Julkisen alan työntekijät
Julkisten alojen eläkelaki (JuEL) tuli voimaan vuoden 2017 alusta, ja siihen on yhdistetty kunnallisen eläkelain (KuEL), valtion eläkelain (VaEL), evankelis-luterilaisen kirkon (KiEL) ja Kelan toimihenkilöiden (KelaL) työeläketurvaa koskevat säännökset.
Kaikista vakuutetuista noin 20 prosenttia kuului kunnallisen eläkelain ja noin neljä prosenttia valtion eläkelain piiriin. Pienempien julkisen puolen lakien mukaan järjestettiin vuoden 2020 lopussa yhteensä 28 000 vakuutetun eläketurva. Julkisen puolen vakuutetuista noin 70 prosenttia on naisia.
Kunnallisen eläketurvan piiriin kuuluivat Kevan jäsenyhteisöön virka- tai työsuhteessa olevat henkilöt. Jäsenyhteisöjä ovat kunnat ja kuntayhtymät sekä tietyin edellytyksin kunnalliset osakeyhtiöt tai yhdistykset. Myös kunnalliset perhehoitajat ja omaishoitajat sekä kunnalliset luottamushenkilöt kuuluvat kunnallisen eläkelain piiriin.
Valtion eläkelain (VaEL) piiriin kuuluivat valtion palveluksessa olevat virkamiehet ja työntekijät. Lisäksi valtion eläkejärjestelmän piiriin kuuluivat ennen vuotta 1970 syntyneet peruskoulujen ja lukioiden rehtorit ja opettajat sekä opettajat, jotka ovat aloittaneet palveluksensa ennen 1.1.1999 ja sama työ- tai virkasuhde jatkuu edelleen. Yliopistojen palveluksessa oleviin henkilöihin, jotka ovat syntyneet ennen 1.1.1980, sovelletaan valtion eläkelakia. Myöhemmin syntyneet kuuluvat yksityisen eläkelain (TyEL) piiriin.
Evankelis-luterilaisen kirkon eläkelaki (KiEL) kattoi virka- tai työsuhteessa evankelis-luterilaiseen kirkkoon, sen seurakuntaan tai seurakuntayhtymään olevat henkilöt.
Ortodoksisen kirkon työntekijät vakuutetaan TyEL:n mukaan. Ortodoksisen kirkon eläkesäännösten mukaan maksetaan enää ennen 1.1.1994 palvelukseen tulleiden pappien, diakonien ja kanttorien eläkkeet. Eläketurva on VaEL:n mukaista. Keskus- ja hiippakuntahallinnon työntekijät, joiden palvelussuhde on alkanut ennen vuotta 1993 kuuluvat VaEL:n piiriin.
Suomen Pankilla, Ahvenanmaan maakuntahallituksella ja Kansaneläkelaitoksen toimihenkilöillä on omat eläkesääntönsä, joiden mukaiset etuudet ovat valtion eläkelain kaltaisia. Ahvenanmaan maakuntahallituksen palvelukseen 1.1.2008 alkaen tulleet työntekijät on vakuutettu TyEL:n mukaan.
Kansanedustajien, valtioneuvoston jäsenten ja tasavallan presidentin eläkkeistä määrätään omissa laeissaan. Suomesta Euroopan parlamenttiin valitun edustajan eläke-edut määräytyvät soveltuvin osin kansanedustajain eläkelain mukaan.
Keva huolehtii kunta-alan henkilöstön työeläketurvasta ja sen rahoituksesta. Keva myöntää ja maksaa myös valtion eläkelain ja evankelis-luterilaisen kirkon eläkelain mukaiset eläkkeet.
Kunnallinen ja valtion eläkejärjestelmä eroavat työntekijän eläkelaista pääasiassa siinä, että aiemmat karttumat ovat parempia, joillain ammattiryhmillä on matalampia eläkeikiä ja työkyvyttömyyseläkeoikeuden arvioinnissa käytettävä ammatillisen työkyvyttömyyden määritelmä on erilainen.
Julkisen puolen henkilöstö maksaa samansuuruista työntekijän eläkemaksua kuin yksityisen puolen TyEL-työntekijät. Julkisen työnantajan maksut määräytyvät eri tavalla kuin yksityisen työnantajan.
Lue lisää: