Suomessa asuvien keskimääräinen kokonaiseläke oli vuoden 2023 lopussa 1 977 euroa kuukaudessa. Keskimääräinen kokonaiseläke on noussut 2000-luvulla yli kolmanneksella.

Valtaosa kokonaiseläkkeen noususta johtuu eläkkeensaajien muutoksesta. Uusilla eläkkeensaajilla on ollut mahdollisuus kartuttaa eläkettä koko työuransa ajan. Heidän työuransa ovat myös olleet pidempiä ja ansiotulonsa korkeampia kuin vanhemmilla eläkkeensaajilla.

Lue lisää Etk.fi:ssä:

• Tilastotietoa keskimääräisistä eläkkeistä
• Tietoa eläkkeiden indeksoinnista
• Tietoa eläkkeen tason kehityksestä tulevaisuudessa

Aiheesta muualla:

• Kuivalainen ym. 2022. Eläkkeet ja eläkeläisten toimeentulo: kehitys vuosina 1995–2020 (Julkari)
• Työeläkeindikaattorit 2022 (Julkari)

Naisten kuukausieläke on viidenneksen miesten eläkettä pienempi

Vuoden 2023 lopussa miesten keskimääräinen kokonaiseläke oli 2 216 euroa kuukaudessa ja naisten eläke oli 1 779 euroa kuukaudessa. Sukupuolten eläke-ero on kaventunut viime vuosikymmenien aikana, mutta kehitys on ollut hidasta ja naisten keskimääräinen eläke on edelleen noin viidenneksen miesten kuukausieläkettä matalampi.

Miesten ja naisten ansioero vaikuttaa keskeisesti myös eläke-eroon. Keskimääräisessä työllisyysasteessa, työurien pituudessa tai eläkkeelle siirtymisessä ei ole nykyään suurtakaan eroa miesten ja naisten välillä, sen sijaan ansioero on kansainvälisestikin huomattava. Perhevapaiden epätasainen jakautuminen, erityisesti pitkät kotihoidontukijaksot, kasvattavat ansio- ja eläke-eroa.

Aiheesta muualla: 

• Kuivalainen ym. 2019. Naisten ja miesten eläke-erot – katsaus tutkimukseen ja tilastoon (Valto)
• Ritola 2020. Eläkkeet ja sukupuolten tasa-arvo: miesten ja naisten eläke-ero eri ikäluokkien esimerkkitapauksilla (Julkari)
• Rantala & Riihelä 2016. Eläkeläisnaisten ja -miesten toimeentuloerot vuosina 1995–2013 (Julkari)
• Rantala ym. 2019. Samankaltaistuuko ikäihmisten köyhyys? Näkökulmia 75–84-vuotiaiden naisten ja miesten pienituloisuuteen (Julkari)

Työkyvyttömyyseläkkeensaajien keskimääräinen kokonaiseläke on noin kolmanneksen matalampi kuin vanhuuseläkkeensaajilla

Työeläke määräytyy työuran aikana kertyneiden ansioiden perusteella. Työkyvyttömyyseläkkeensaajilla työura jää muita lyhyemmäksi. Etenkin nuorena työkyvyttömäksi jääneiden työeläke on usein keskimääräistä pienempi, koska eläkettä ei ole ehtinyt juuri kertyä ja ansiotaso, jonka perusteella tulevan ajan eläke määräytyy, on tyypillisesti matala.

Keskimääräinen työkyvyttömyyseläke on laskenut 2000-luvulla, sillä työkyvyttömyyseläkkeensaajat ovat aiempaa nuorempia ja eläkeajat ovat pidentyneet.

Aiheesta muualla:

• Rantala ym. 2017. Työkyvyttömyyseläkkeensaajien eläketurva ja toimeentulo 2000-luvulla (Julkari)
• Ahonen ym. 2018. Eläkeläisten toimeentulokokemukset vuonna 2017 (Julkari)
• Polvinen ym. 2020. Explanations for economic difficulties among old-age pensioners previously on disability pension  (European Journal of Public Health)
• Rantala & Laaksonen 2022. Ovatko työkyvyttömyyseläkeläisten eläkkeet pienentyneet? (Julkari) 

Eläkkeen osuus tuloista on suuri

Eläkeläisten bruttotuloista reilu kaksi kolmasosaa tulee eläkkeestä. Eläkeajan tulot heijastavat henkilön aikaisempaa tulotasoa. Matalat ansiot johtavat matalaan eläkkeeseen. Myös edeltävä työmarkkina-asema näkyy eläkkeen tasossa. Esimerkiksi työttömyydestä eläkkeelle siirtyneiden tulotaso on eläkkeellä yleensä pienempi kuin työstä eläkkeelle siirtyneiden.

Kaikkien työstä tai työelämän ulkopuolelta eläkkeelle siirtyneiden nettotulot (bruttotulot vähennettynä verot) ovat olleet 2000-luvulla keskimäärin 87 prosenttia eläkettä edeltävistä nettotuloista. Työstä eläkkeelle siirtyneillä tämä nettotulosuhde on ollut matalampi, keskimäärin 79 prosenttia. Ero johtuu siitä, että eläkkeelle siirtyminen nostaa usein työttömien ja muiden työelämän ulkopuolelta siirtyvien nettotuloja.

Eläkeläisten käytettävissä olevat rahatulot ovat kaksi kolmasosaa palkansaajien tuloista

Eläkeläisten käytettävissä olevat rahatulot ovat palkansaajia ja yrittäjiä matalammat, mutta työttömiä korkeammat. Eläkeläisten rahatulot ovat olleet 2000-luvulla noin kaksi kolmasosaa palkansaajien tuloista. Tämä ero on pysynyt melko samana viime vuosikymmenet. Työttömiin nähden eläkeläisten tulot ovat olleet 2000-luvulla reilun kolmanneksen korkeammat.

Jos tarkastellaan puolestaan käytettävissä olevia tuloja, joissa otetaan huomioon omistusasumisesta koituva taloudellinen hyöty (laskennallinen asuntotulo) sekä muita laskennallisia tuloeriä, eläkeläisten asema työssäkäyviin nähden paranee.

Julkisista palveluista saatava hyöty tasoittaa eläkeläisten välisiä tuloeroja

Julkiset palvelut tukevat ihmisten hyvinvointia, ja niiden voidaan katsoa olevan osa tulojen uudelleenjaon järjestelmää. Pienituloiset eläkeläiset käyttävät julkisia sosiaali- ja terveyspalveluja enemmän kuin suurituloiset. Suhteessa käytettävissä oleviin tuloihin palveluiden rahallinen arvo on myös erityisen merkittävä alimmassa tuloviidenneksessä.

Aiheesta muualla:

• Kuivalainen ym. 2022. Eläkkeet ja eläkeläisten toimeentulo: kehitys vuosina 1995–2020 (Julkari)
• Rantala 2020. Tutkimuksia eläkeläisten pienituloisuuden ja toimeentulon dynamiikasta Suomessa vuosina 1995–2014 (Julkari)
• Rantala ym. 2021. Miten nettotulot muuttuvat eläkkeelle siirryttäessä? Tarkastelu nettotulosuhteen muutoksesta vuosina 2002–2017 (Julkari)
• Vaalavuo 2018. Sosiaali- ja terveyspalveluiden merkitys eläkeläisten toimeentulolle (Julkari)

Eläkeläisten toimeentuloa voidaan tarkastella myös kulutuksen sekä toimeentulokokemusten näkökulmista. Näin saadaan entistä monipuolisempi kuva eläkeläisten taloudellisesta tilanteesta. Tulojen perusteella ei esimerkiksi saada tietoa siitä, minkälainen kulutustaso tuloilla saavutetaan, tai siitä, kuinka riittäväksi toimeentulo koetaan.

Eläkeikäisten kulutus on lähentynyt 2000-luvulla työikäisten kulutusta. 65 vuotta täyttäneiden kokonaiskulutusmenot ovat kasvaneet 2000-luvulla suhteessa eniten. Esimerkiksi kun vuonna 2001 olivat 65–74-vuotiaiden kotitalouksien keskimääräiset kokonaiskulutusmenot noin 70 prosenttia eniten kuluttavien eli 45–54-vuotiaiden kulutusmenoista, vuonna 2016 osuus oli jo 90 prosenttia.

Asumismenot ovat suurin yksittäinen kulutusmeno kaikissa ikäryhmissä. Asumisen osuus menoista on erityisen suuri ikääntyneillä: vuonna 2016 asumismenot olivat vajaa puolet 75 vuotta täyttäneiden kokonaismenoista. Myös terveydenhoitomenot korostuvat 75 vuotta täyttäneiden kulutuksessa. Sen sijaan vapaa-ajan ja ravinto- ja hotellipalveluiden sekä liikenteen ja tietoliikenteen osuus menoista on selvästi nuorempia pienempi.

Toimeentulo koetaan useimmiten helpoksi, ja harva tinkii kulutuksesta usein

Vuonna 2020 suurin osa eläkeläisistä koki menojen kattamisen vähintään melko helpoksi, mutta jonkinasteisia vaikeuksia oli noin kolmanneksella. Yleisimmin vaikeudet olivat pieniä. Vaikeampia toimeentulo-ongelmia oli noin kymmenellä prosentilla eläkeläisistä. Vaikeuksia koettiin vuonna 2020 vähemmän kuin vuonna 2017. Menojen kattamisen vaikeuksia oli keskimääräistä yleisemmin terveytensä heikoksi kokevilla, alimpaan tulokolmannekseen kuuluvilla, vuokralla asuvilla, yksin asuvilla ja alle 65-vuotiailla, jotka ovat pitkälti työkyvyttömyyseläkeläisiä.

Suurin osa eläkeläisistä ei ollut joutunut taloudellisten syiden vuoksi luopumaan kulutuksesta vuonna 2020. Jos näin oli tapahtunut, oli luovuttu ensisijaisesti vapaa-ajan kulutuksesta ja uusien vaatteiden ostamisesta. Osa oli joutunut tinkimään myös välttämättömyyshyödykkeistä, kuten ruoasta tai lääkkeistä.

Kokemukset toimeentulosta ovat tyypillisesti pysyviä. Vanhuuseläkeläisistä noin 60 prosenttia koki menojen kattamisen jossain määrin helpoksi sekä vuonna 2017 että vuonna 2020. Tämä oli yleisintä paremmassa taloudellisessa asemassa olevilla.  Lähes joka neljännellä oli pieniä tai suurempia vaikeuksia molempina vuosina, mutta 15 prosentilla toimeentulo helpottui. Näissä ryhmissä korostuivat keskimääräistä heikommassa taloudellisessa asemassa olevat.

Aiheesta muualla:

• Palomäki ym. 2021. Eläkeläisten toimeentulokokemukset vuonna 2020 ja muutos vuodesta 2017 (Julkari)
• Palomäki ym. 2022. Seurantatutkimus vanhuuseläkeläisten toimeentulokokemuksista 2017–2020 (Julkari)

Köyhyydelle ei ole yhtä määritelmää tai mittaustapaa, eikä Suomessa ole virallista köyhyysrajaa. Usein köyhyyttä tarkastellaan tulojen perusteella. Vaihtoehtoisia tarkastelutapoja ovat esimerkiksi vakava aineellinen puute tai toimeentulotukiasiakkuus. Erilaiset tavat antavat hieman erilaisen kuvan eläkeläisten köyhyyden yleisyydestä.

Eläkeläiset ovat pienituloisia yhtä usein kuin suomalaiset keskimäärin

Vuonna 2022 eläkeläisistä oli pienituloisia 14,3 prosenttia, kun pienituloisuutta tarkastellaan yleisimmin käytetyllä tavalla. Henkilö katsotaan pienituloiseksi, kun kotitalouden käytettävissä olevat rahatulot ovat alle 60 prosenttia väestön mediaanituloista.

Eläkeläisten pienituloisuusasteen ajallinen vaihtelu on suurempaa kuin koko väestössä. Eläkeläisten tulot ovat muuta väestöä useammin 60 prosentin pienituloisuusrajan lähellä. Muutokset pienituloisuusrajassa vaikuttavat siten keskimääräistä enemmän pienituloisten eläkeläisten määrään.

Kun pienituloisuusraja on 50 prosenttia, eläkeläiset ovat selvästi harvemmin pienituloisia ja pienituloisuuden ajallinen vaihtelu on selvästi vähäisempää kuin ylemmällä rajalla. Eläkeläisten pientiuloisuusaste on myös lähempänä koko väestön pienituloisuusastetta.

Aiheesta muualla:

• Ilmakunnas 2022. The peculiar patterns of age-specific at-risk-of-poverty rates: An analysis of poverty trends in 30 European countries (Julkari)
• Kuivalainen ym. 2022. Eläkkeet ja eläkeläisten toimeentulo 1995–2020 (Julkari)

Nuorimmat ja iäkkäimmät eläkeläiset sekä yksin asuvat ovat pienituloisia muita useammin

Eläkeläiset eivät ole toimeentuloltaan yhtenäinen joukko. Pienituloisuus on muita yleisempää kaikkein nuorimmilla ja vanhimmilla eläkeläisillä sekä yksin asuvilla eläkeläisillä.

Nuorempien, käytännössä työkyvyttömyyseläkeläisten, pienituloisuus on kolminkertaistunut 20 vuoden aikana. Sen sijaan vanhimpien eläkeläisten pienituloisuus on laskenut 10 viime vuoden aikana.

Myös perhekoko liittyy pienituloisuuteen. Yksinasuvat eläkkeensaajat ovat huomattavasti useammin pienituloisia kuin perheelliset. Nuorimmilla ja iäkkäimmillä yksinasuvilla eläkeläisillä pienituloisuuden riski on korkein.

Yli 75-vuotiaissa naisten pienituloisuus on yleisempää kuin miesten, mikä johtuu osin siitä, että yli 75-vuotiaissa on paljon yksinasuvia naisia. Sukupuolten ero on 20 vuoden aikana kuitenkin kaventunut, sillä yksinasuvien miesten pienituloisuus on lisääntynyt.

Eläkeläisten pienituloisuus periytyy usein eläkettä edeltävältä ajalta

Eläkkeelle siirtyneillä pienituloisuus yleistyy jonkin verran, mutta ei merkittävästi eläkkeelle siirtymistä seuraavien kymmenen vuoden aikana. Tulot muuttuvat eläkeaikana melko vähän. Moni pienituloinen eläkeläinen elää niukoilla tuloilla jo ennen eläkkeelle siirtymistä.

Pitkäkestoinen pienituloisuus (pienituloinen kahtena vuotena kolmesta) on yli 75-vuotiailla yleisempää kuin muilla. Etenkin iäkkäimmät naiset ovat pitkän aikaa pienituloisia.

Aiheesta muualla:

• Kuivalainen ym. 2022. Eläkkeet ja eläkeläisten toimeentulo: kehitys vuosina 1995–2020 (Julkari)
• Rantala 2020. Tutkimuksia eläkeläisten pienituloisuuden ja toimeentulon dynamiikasta Suomessa vuosina 1995–2014 (Julkari)
• Rantala ym. 2017. Työkyvyttömyyseläkkeensaajien eläketurva ja toimeentulo 2000-luvulla (Julkari)
• Rantala ym. 2019. Samankaltaistuuko ikäihmisten köyhyys? Näkökulmia 75–84-vuotiaiden naisten ja miesten pienituloisuuteen (Julkari)

Vakavat toimeentulo-ongelmat eläkeläisellä harvinaisempia kuin muilla

Toimeentulotuen saanti, aineellinen puute ja ruoka-avun asiakkuus ilmentävät vakavia toimeentulo-ongelmia, ja niitä pidetään köyhyyden yhtenä muotona.

Vanhuuseläkeikäisissä toimeentulotukea saavien osuus on selvästi muuta väestöä alhaisempi. Vuonna 2022 yli 65-vuotiaasta väestöstä 1,7 prosenttia oli saanut toimeentulotukea vuoden aikana, koko väestössä osuus oli 7,2 prosenttia. Vanhuuseläkeikäiset saavat tyypillisesti toimeentulotukea terveydenhoito- ja lääkemenoihin.

Ruoka-avun asiakkaista noin kolmannes on eläkkeensaajia. Ruoka-apua hakeneet eläkeläiset olivat olleet muita pidempään ruoka-avun asiakkaina, mutta kokivat muita harvemmin toimeentulovaikeuksia. Ruoka-apua hakeneet eläkeläiset olivat yksinäisiä ja heidän terveytensä oli heikko muita yleisemmin. Väestökyselyissä pari prosenttia eläkeläisistä on ilmoittanut joutuneensa turvautumaan ruoka-apuun.

Eläkeikäisillä aineellinen puute on työikäistä väestöä vähäisempää, toisin sanoen heiltä harvemmin puuttuu vasten tahtoaan hyödykkeitä, joita pidetään välttämättöminä. Euroopan unionin tarkastelema vakava aineellinen ja sosiaalinen puute on eläkeikäisillä Suomessa vähäistä: 65 vuotta täyttäneistä 1,2 prosentilla koki vuonna 2023 vakavaa aineellista puutetta, kun vastaava osuus 18–64-vuotiailla oli 3,7 prosenttia.

Lue lisää Etk.fi:ssä:

• Kuivalainen & Ylikännö 2020. Mummot ja papat eivät vain matkustele ja pelaa golfia – osa vanhuuseläkeikäisistä tarvitsee perustoimeentulotukea (Etk.fi-blogi, 1.12.2020) 
• Ilmakunnas 2021. 60-70-vuotiailla aineellinen puute nuorempia ikäryhmiä vähäisempää (Etk.fi-blogi 19.2.2021)

Aiheesta muualla:

• Kuivalainen & Ylikännö 2020. Perustoimeentulotukea saavat vanhuseläkeläiset teoksessa Ojasta allikkoon? Toimeentulotukiuudistuksen ensi metrit (Helda)
• Ilmakunnas & Mäkinen 2020. Age differences in material deprivation in Finland: How do consensus and prevalence-based weighting approaches change the picture? (Springer)
• Laihiala 2019. Eläkeläiset hyväntekeväisyysruoka-avun asiakkaina (Julkari)
• Palomäki ym. 2021. Eläkeläisten toimeentulokokemukset vuonna 2020 ja muutos vuoteen 2017 (Julkari)