Viron nykyinen kolmipilarinen eläkejärjestelmä tuli voimaan vuosien 1998–2002 aikana. Lakisääteinen eläketurva koostuu Virossa asumisperusteisesta kansaneläkkeestä ja ansioperusteisesta työeläkkeestä. Kansaneläkkeeseen ovat oikeutettuja vain ne, jotka eivät saa muuta eläkettä. Työeläke jakaantuu ansaintaeläkkeeseen ja rahastoeläkkeeseen. Lakisääteisten eläkkeiden lisäksi eläketurvaa voi täydentää vapaaehtoisilla lisäeläkkeillä. Vapaaehtoisten lisäeläkkeiden merkitys on kuitenkin pieni.

Kansaneläkkeistä ja ansaintaeläkkeistä säädetään valtion eläkevakuutuslaissa (riikliku pensionikindlustuse seadus). Työeläkkeitä koskevia erillislakeja ovat myös palvelusvuosien perusteella maksettavia eläkkeitä koskeva laki (väljateenitud aastate pensionide seadus), joka koskee tiettyjä ammattiryhmiä, ja laki, joka määrittelee oikeuden siirtyä aikaisemmin vanhuuseläkkeelle raskaan työn perusteella (soodustingimustel vanaduspensionide seadus). Rahastoeläkkeistä ja vapaaehtoisesta lisäeläketurvasta säädetään omassa laissaan (kogumispensionide seadus).

Tämä Viron eläkejärjestelmän kuvaus on päivitetty vuonna 2016.

Rahoitus

Lakisääteiset eläkkeet rahoitetaan työnantajamaksuin ja verovaroin. Kansaneläkkeet ja eläkelisät rahoitetaan yleisin verovaroin. Työeläkejärjestelmän ansaintaeläkkeiden rahoitus perustuu jakojärjestelmään, ja rahastoeläkkeet ovat täysin rahastoituja. Pakollisen rahastoeläkejärjestelmän varat olivat noin 1,8 mrd. euroa (noin 10 % suhteessa BKT:hen) vuonna 2013.

Seuraavassa on esitetty työnantajalta ja palkansaajalta perittävät sosiaalivakuutusmaksut vuonna 2016. Vakuutusmaksua tulee maksaa talousarviossa määritellyistä tuloista, jotka vastaavat vähintään edellisen vuoden vähimmäispalkkaa (390 €/kk v. 2015). Palkansaajalta peritään rahastoeläkemaksua (2 %) ja työttömyysvakuutusmaksua (1,6 %).

Sosiaalivakuutusmaksut vuonna 2016, % bruttopalkasta:

	Työnantaja	Työntekijä
Eläkevakuutus	20 % / 16 %	–
Rahastoeläke	– / 4 %	2 %
Sairausvakuutus	13 %	–
Työttömyysvakuutus	0,8 %	1,6 %
Yhteensä	33,8 %	3,6 %

Työnantajilta peritään 33 prosenttia bruttopalkasta eläke- ja sairausvakuutusetuuksien rahoittamiseksi. Maksusta 20 prosenttiyksikköä käytetään lakisääteisten vanhuus- työkyvyttömyys- ja perhe-eläkkeiden rahoitukseen ja 13 prosenttiyksikköä sairausvakuutusetuuksien rahoittamiseen. Lisäksi vuodesta 2002 lähtien on työnantajalta ja palkansaajalta alettu periä työttömyysvakuutusmaksua.

Yrittäjät maksavat koko vakuutusmaksun (33 %) itse ja se maksetaan etukäteen neljännesvuosittain. Maksulla on ylä- ja alaraja. Maksua peritään enintään 15-kertaisesta (edellisen vuoden) vähimmäispalkasta. Yrittäjältä vuonna 2016 perittävä sosiaalivakuutusmaksu on enintään 1 931 €/kk (15 x 390 € = 5 850 € x 33 %).

Eläkeikä

Miesten ja naisten eläkeikä on 63 vuotta vuonna 2016. Yleistä eläkeikää nostetaan asteittain 65 ikävuoteen vuosien 2017 ja 2026 välisenä aikana siten, että vuosina 1954–1960 syntyneiden eläkeikä nousee 3 kk/syntymävuosi. Parlamentti hyväksyi eläkeiän noston huhtikuussa 2010.

Vanhuuseläke

Työeläkejärjestelmän vanhuuseläkkeen myöntäminen edellyttää, että vakuutusaikaa on vähintään 15 vuotta.

Ansaintaeläke koostuu tasasuuruisesta osasta (perusosa), työvuosien määrän mukaan laskettavasta osasta (ennen vuotta 1999) ja maksettujen vakuutusmaksujen mukaan määräytyvästä osasta.

Vuonna 2016 työvuoden arvo on 5,514 € ja tasasuuruisen osan suuruus 153,3035 €. Vuoden 1998 loppuun asti eläkkeen kertyminen riippui työvuosista ja vuodesta 1999 lähtien maksetuista vakuutusmaksuista. Maksetut vakuutusmaksut kirjataan yksilöllisille, nimellisille eläketileille vaikka varojen siirtoa ei todellisuudessa tapahdu.

Varhennettu vanhuuseläke (ennetähtaegne vanaduspension)

Varhennetulle vanhuuseläkkeelle voi siirtyä kolme vuotta ennen varsinaista eläkeikää, mikäli vaadittava 15 vuoden vakuutusaika täyttyy. Eläkkeeseen tehdään pysyvä 0,4 prosentin varhennusvähennys jokaiselta varhennuskuukaudelta (4,8 %/vuosi). Eläke edellyttää työnteon lopettamista.

Mahdollisuus siirtyä eläkkeelle 1–5 vuotta aikaisemmin ilman eläkkeeseen tehtävää varhennusvähennystä (soodustingimustel vanaduspension) myönnetään tietyin edellytyksin valtion eläkelain (riikliku pensionikindlustuse seadus) perusteella. Eläke myönnetään esimerkiksi lastenhoitoaikojen perusteella 1–5 vuotta ennen varsinaista eläkeikää. Henkilöllä, jolla on vähintään 15 vuoden työura, ja joka on vähintään kahdeksan vuotta kasvattanut vammaista lasta tai vähintään viisi lasta, on oikeus vanhuuseläkkeeseen viisi vuotta aikaisemmin. Neljän lapsen kasvattamisesta voi jäädä eläkkeelle kolme vuotta aikaisemmin ja kolmen lapsen kasvattamisesta yhden vuoden aikaisemmin. Vain toinen vanhemmista voi siirtyä aiemmin eläkkeelle, ja vanhemmat sopivat siitä keskenään.

Raskaan työn perusteella (soodustingimustel vanaduspensionide seadus) on määrätyillä ammattiryhmillä (esimerkiksi kaivostyöntekijät, metalli-, lasi- tai kemianteollisuuden työntekijät) mahdollisuus siirtyä eläkkeelle 5–10 vuotta aikaisemmin, mikäli vakuutusaikaa on 20–25 vuotta (ammatista riippuen). Puolet työurasta tulee olla tehty erittäin vaarallisissa tai vaikeissa työolosuhteissa ja eläkkeeseen maksetaan joillakin ammattiryhmillä korotuksia niiden vuosien perusteella, jotka henkilö on tehnyt vaarallista työtä.

Lisäksi on voimassa laki, jonka mukaan tietyille ammattiryhmille maksetaan palvelusvuosiin perustuvaa eläkettä (väljateenitud aastate pension).  Oikeus alempaan eläkeikään syntyy ammatista johtuvan työkyvyn alenemisen tai työkyvyttömyyden perusteella. Vähintään 15 vuotta työskennelleet ovat oikeutettuja siirtymään vanhuuseläkkeelle enintään 10 vuotta aikaisemmin. Eläke lasketaan kaavan mukaan niin, että viideltätoista vuodelta työvuoden arvoksi lasketaan 90,6 prosenttia täydestä arvosta ja loppujen työvuosien arvoksi lasketaan sata prosenttia. Poliisit, vankiloiden työntekijät, pelastustyöntekijät ja osa lentäjistä saa lisäksi 20 prosenttia eläkkeen perusosasta.

Ammatit, joiden perusteella myönnetään palvelusvuosiin perustuva eläke:

• poliisit, palomiehet ja vankiloiden työntekijät
• osa lentäjistä
• maanalaisissa töissä tai avolouhoksissa työskennelleet
• osa merimiehistä
• tekstiiliteollisuuden työntekijät
• lastenkodeissa ja vammaisten ja sairaiden lasten hoitolaitoksissa työskennelleet opettajat
• artistit (tietty kategoria)
• HI-viruksen saaneet hoitohenkilökunnan jäsenet
• kaupunkiliikenteen kuljettajat.

Henkilöt, jotka saavat varhennettua vanhuuseläkettä esimerkiksi lastenhoitoaikojen tai vaarallisissa olosuhteissa tehdyn työn perusteella voivat työskennellä eläkeaikana. He eivät kuitenkaan voi tehdä sitä työtä, jonka perusteella heille on myönnetty varhennettu eläke.

Palvelusvuosiin perustuvan eläkkeen perusteella maksettavan eläkkeen saaja voi työskennellä eläkkeellä ollessaan, mutta työ ei saa olla samaa työtä, jonka perusteella heille maksetaan eläkettä. Eläkkeellä ollessa tehdystä työstä maksetuista sosiaalimaksuista karttuneen eläkkeen maksuun ottaminen ei kuitenkaan useimmiten kannata, sillä silloin eläkkeensaajan koko eläke lasketaan normaalien karttumien mukaan.

Lykätty vanhuuseläke

Eläkkeen ottamista voi myös lykätä (edasilükatud vanaduspension), jolloin eläkkeeseen maksetaan korotusta 0,9 prosenttia jokaista lykkäyskuukautta kohti. Eläkkeen lykkäämisellä ei ole yläikärajaa. Viro ei maksa lykkäyskorotusta henkilölle, jolla on Suomen (tai jonkun muun maan) eläke maksussa ennen Viron vanhuuseläkkeen alkamisajankohtaa. Perhe-eläke ei estä lykkäyskorotusta.

Rahastoeläke

Rahastoeläkejärjestelmään liittyminen on pakollista 1.1.1983 jälkeen syntyneille. 1942–1982 syntyneillä oli mahdollista liittyä rahastoeläkejärjestelmään vapaaehtoisesti. Rahastoeläkejärjestelmään liittyminen on ollut suosittua ja se kattaa noin 75 prosenttia 18–63-vuotiaista. Järjestelmässä oli 654 942 vakuutettua 13.5.2014.

Rahastoeläkemaksut kirjataan vakuutetun yksilölliselle tilille. Vakuutettu valitsee itse rahaston, johon maksu sijoitetaan, ja myös sijoituksensa riskitason. Eläkerahastot on jaettu kolmeen luokkaan sijoitusriskin mukaan: alhaisen riskin rahastot, joissa varat sijoitetaan obligaatioihin ja pankkitalletuksiin, kohtuullisen riskin rahastot, joissa varoista korkeintaan 25 prosenttia voidaan sijoittaa osakkeisiin sekä korkean riskin rahastot, joissa 50 tai 75 prosenttia varoista voidaan sijoittaa osakkeisiin. Lain mukaan kaikkien rahastojen on tarjottava sekä alhaisen että korkean riskin sijoitusvaihtoehtoja. Parlamentti muutti lokakuussa 2008 rahastoeläkkeiden sijoitustoimintaa säätelevää laki siten, että rahastojen sijoituksista 75 prosenttia voi olla osakkeissa.

Rahastoja voi halutessaan vaihtaa. Elokuun 2011 lakimuutoksen jälkeen rahastoa voi vaihtaa kolme kertaa vuodessa (tammi-, touko- ja syyskuussa) aiemman kerran vuodessa tapahtuneen siirtomahdollisuuden sijaan. Varojen siirto on mahdollista joko kokonaan tai osittain (esim. 25 %, 50 %, 75 %). Sijoittaminen korkeamman riskin rahastoihin on ollut suosituinta. Yli 70 prosenttia varoista oli sijoitettu rahastoihin, joissa osakepaino on 50 prosenttia. Rahastoeläkevarat olivat lähes 1,8 mrd. euroa (noin 10 % BKT:hen verrattuna) vuonna 2013.

Työkyvyttömyyseläke (töövõimetuspension)

Työkyvyttömyyseläkejärjestelmää on uudistettu ja työkyvyttömyyseläkkeen tilalle on tullut uusi “työkykyisyysetuus” (töövõimetoetuse/working ability allowance) 1.7.2016 alkaen. Työkykyisyysetuus korvasi vanhan työkyvyttömyyseläkkeen, mutta joissakin tilanteissa henkilö voi vielä saada etuuden vanhojen sääntöjen mukaisesti.

Perhe-eläke (toitjakaotuspension)

Perhe-eläke myönnetään tavallisesti vain edunjättäjän lapsille. Lapseneläkkeeseen ovat oikeutettuja alle 18-vuotiaat lapset, ja opiskeleville lapsille eläke voidaan maksaa aina 24 vuoden ikään asti.

Leski on oikeutettu perhe-eläkkeeseen vain, jos hän hoitaa edunjättäjän alle kolmevuotiasta lasta, on raskaana (12. raskausviikon jälkeen) eikä käy töissä, tai on pysyvästi työkyvytön/vanhuuseläkeiässä (ja avioliitto oli kestänyt vähintään vuoden). Perhe-eläke voidaan myöntää myös entiselle puolisolle, mikäli hän saavutti eläkeiän tai tuli pysyvästi työkyvyttömäksi ennen avioeroa tai kolmen vuoden sisällä avioerosta ja avioliitto oli kestänyt vähintään 25 vuotta. Mikäli leski tai entinen puoliso avioituu uudelleen, hänelle maksetaan perhe-eläkettä vielä 12 kuukauden ajan. Koska henkilö voi saada vain yhtä eläkettä kerrallaan, leskeneläkettä ei makseta jos leski saa omaa vanhuus- tai työkyvyttömyyseläkettä.

Eläke voidaan myöntää myös työkyvyttömille tai vanhuuseläkeikäisille vanhemmille sekä henkilöille, jotka olivat taloudellisesti riippuvaisia edunjättäjästä (esim. sisarukset, lapsenlapset).

Kansaneläke

Vähimmäiseläkkeenä myönnettävää asumisperusteista kansaneläkettä (rahvapension) maksetaan niille, joilla ei ole oikeutta muuhun eläkkeeseen. Myös ulkomailta maksettava eläke on kansaneläkkeen estävä etuus. Kansaneläkettä voidaan maksaa vanhuuden, työkyvyttömyyden tai edunjättäjän kuoleman perusteella. Kansaneläkkeen määrä on 167,40 €/kk vuonna 2016.

Vanhuuden perusteella myönnettävää eläkettä maksetaan henkilölle, joka on asunut Virossa vähintään viisi vuotta välittömästi ennen eläkkeen hakemista tai henkilölle, jolle on maksettu kansaneläkejärjestelmän työkyvyttömyyseläkettä.

Työkyvyttömyyseläke myönnetään samoin perustein kuin työeläkejärjestelmässä, mikäli henkilö on asunut Virossa vähintään vuoden välittömästi ennen eläkkeen hakemista.

Edunjättäjän kuoleman perusteella eläke myönnetään, mikäli edunjättäjä ei ollut oikeutettu työeläkejärjestelmästä maksettavaan tai ulkomaiseen eläkkeeseen. Edunjättäjän oli tullut asua Virossa vähintään vuosi välittömästi ennen kuolemaa.

Vapaaehtoinen lisäeläke (Vabatahtlik kogumispension)

Vapaaehtoista lisäeläketurvaa on voinut järjestää vuodesta 1998 lähtien. Vapaaehtoista lisäeläketurvaa tarjoavat vakuutusyhtiöt sekä eläkerahastot. Vapaaehtoista lisäeläketurvaa järjestää viisi vakuutusyhtiötä ja kuusi rahastoyhtiötä, joilla on yhteensä kolmetoista eläkerahastoa.

Vapaaehtoiset eläkkeet kattavat alle kymmenen prosenttia työvoimasta. Valtiovarainministeriön tilastojen mukaan eläkerahastoihin säästi noin 45 000 henkilöä ja lisäksi noin 61 000 henkilöä oli tehnyt henkivakuutussopimuksen. Eläkerahastoihin varoja oli kertynyt noin 103 miljoonaa euroa ja henkivakuutusyhtiöihin lähes 190 miljoonaa euroa vuonna 2013 . Kokonaisvarallisuus on alle kaksi prosenttia BKT:hen verrattuna. Vapaaehtoinen lisäeläkesäästäminen on ollut jonkin hienoisessa laskussa aiempiin vuosiin verrattuna. Vertailun vuoksi pakollinen rahastoeläke kattaa yli 90 prosenttia työvoimasta ja kertyneet varat ovat noin 1,8 mrd. euroa.

Vapaaehtoisen eläkkeen voi nostaa aikaisintaan 55 vuoden iästä alkaen tai siitä alkaen kun henkilö jää pysyvästi työkyvyttömäksi. Palkansaajan ja työnantajan maksut ovat verovähennyskelpoisia määrättyyn rajaan asti.  Maksussa olevista eläkkeistä peritään veroa kymmenen prosenttia normaalin 21 prosentin sijaan, mikäli säästämissopimuksen pituus ja henkilön ikä takaisinostohetkellä täyttävät verotuksessa näille asetetut vähimmäisvaatimukset. Annuiteettimuotoinen eläke voidaan maksaa myös verottomana.

Indeksiturva

Lakisääteisiä maksussa olevia eläkkeitä indeksoidaan joka vuosi 1. huhtikuuta. Vuodesta 2008 lähtien eläkkeiden laskennassa käytettävän indeksin arvo määräytyy 20-prosenttisesti kuluttajahintojen muutoksen ja 80-prosenttisesti sosiaalivakuutusmaksutulojen vuosittaisen kasvun perusteella. Indeksin ollessa negatiivinen eli jäädessä alle 1,000:n eläkkeitä ei tarkisteta.

Eläkkeen määräytymisessä eläkkeen perusosaa, työvuoden arvoa sekä eläkearvoa tarkistetaan em. indeksillä, mutta perusosaa painotetaan kertoimella 1,1 ja työvuoden arvoa sekä eläkearvoa kertoimella 0,9.

Verotus

Virossa on tasaverojärjestelmä. Veroprosentti laski 20:een vuonna 2015. Tätä ennen se oli 21. Mikäli henkilö työskentelee eläkeaikana, ovat eläkkeet veronalaista tuloa, jos ne ylittävät 225 euroa kuukaudessa (2016). Jos eläkkeensaajalla ei ole muita tuloja eläkkeen lisäksi, on eläkeläisen verovapaan tulon määrä 395 euroa kuukaudessa. Tällöin eläkkeensaajan tulee ilmoittaa sosiaalivakuutuslaitokselle, että eläkkeeseen sovelletaan myös kaikille myönnettävän verovapaan ansiotulon määrää, joka on 170 euroa kuukaudessa.

Hallinto

• Kansaneläkkeiden ja lakisääteisen työeläkejärjestelmän vanhuus- ja perhe-eläkkeiden  hallinto on Sosiaalivakuutusvirastolla (Sotsiaalkindlustusamet).
• Työkyvyttömyyseläkkeitä hallinnoi 1.7.2016 alkaen työttömyyskassa Töötukassa.
• Rahastoeläkkeitä hallinnoivat rahastoyhtiöt. Pensionikeskus tarjoaa lisätietoa rahastoeläkkeistä.
• Sosiaaliministeriö (Sotsiaalministeerium) vastaa kansaeläkkeiden ja ansaintaeläkkeiden valvonnasta.
• Valtiovarainministeriö (Rahandusministeerium) vastaa rahastoeläkkeiden valvonnasta.
• Eläkevakuutusmaksujen keräämisestä huolehtii verovirasto (Maksu- ja tolliamet).

Lue lisää:

• Virossa työkyvyttömyyseläkkeet jatkossa työttömyysvakuutuskassasta (ETK:n blogi 1.7.2016) 

Aiheesta muualla: 

• Viron eläkejärjestelmän kuvaus SSA:n sivuilla
• Viron eläkejärjestelmän ja sosiaaliturvan kuvaus Euroopan komission sivuilla