Espanjan eläketurva perustuu pääasiassa työntekoon. Lakisääteinen eläkejärjestelmä koostuu työeläkkeistä ja vähimmäiseläkejärjestelmästä. Työeläkkeistä maksetaan vanhuus-, työkyvyttömyys- ja perhe-eläkkeitä, vähimmäiseläkejärjestelmä kattaa vanhuus- ja työkyvyttömyyseläkkeet.

Vähimmäiseläkejärjestelmän kustannuksista ja etuuksista vastaavat valtio ja autonomiset alueet. Viimesijaisista toimeentulotukietuuksista vastaavat kunnat.

Tämä Espanjan eläkejärjestelmän kuvaus on päivitetty vuonna 2018.

Yleistä

Espanjaan luotiin nykyistä sosiaaliturvaa vastaava rakenne vuonna 1967. Sosiaaliturva lähti tosiasiallisesti kehittymään kuitenkin vasta vuonna 1974, jolloin sosiaaliturvasta tuli jokaisen espanjalaisen subjektiivinen oikeus. Vuonna 1978 sosiaaliturvan hallinto siirtyi valtion valvonnassa olevien julkislaitosten tehtäväksi.

Vuonna 1995 eduskuntapuolueet ja työmarkkinaosapuolet sopivat Toledon sopimuksella (Pacto de Toledo) sosiaaliturvajärjestelmän tulevaisuutta koskevista laajoista suuntaviivoista. Sopimuksen myötä eduskuntapuolueet sitoutuivat pidättäytyvänsä politisoimasta eläkejärjestelmää koskevia uudistuksia. Samassa yhteydessä mm. luvattiin kehittää julkista eläkejärjestelmää, vahvistaa sen ansioperusteisuutta ja vähentää sosiaaliturvajärjestelmän uudelleenjakavia elementtejä.

Eläkeuudistuksista on sopimuksen solmimisen jälkeen sovittu Toledon suuntaviivojen ja suositusten suuntaisesti. Sopimus uusittiin vuonna 2004.

Työeläkkeet rahoitetaan pääasiallisesti vakuutusmaksuilla ja vähimmäiseläkkeet verovaroin. Lakisääteinen eläkejärjestelmä on puhdas jakojärjestelmä. Työeläke määräytyy etuusperusteisesti. Finanssikriisin ja vanhuushuoltosuhteen heikkenemisen seurauksena vuodesta 2011 alkaen Espanjan eläkejärjestelmää on uudistettu, jotta tulevia menopaineita saataisiin pienennettyä.

Espanjan eläkejärjestelmä on kokenut merkittäviä uudistuksia viime vuosina. Vuonna 2011 (ley 27/2011) tehtiin huomattava uudistus, jonka myötä muutoksia tuli eläkkeen määräytymiseen ja eläkeikään. Tämän lisäksi tuolloin päätettiin luoda eläkejärjestelmään kestävyysmuuttuja, joka toimisi elinaikakertoimen tavoin, sekä uudistaa indeksiturvaa niin, että se vahvistaisi järjestelmän taloudellista vakautta.

Uudenlainen indeksitarkistus otettiin käyttöön vuoden 2014 alusta. Samana vuonna päätettiin kestävyysmuuttujan (joka vastaa Suomen elinaikakerrointa) rakenne, ja se otetaan käyttöön vuonna 2019.

Vuonna 2013 eläkejärjestelmää uudistettiin varhaiseläkkeen osalta, jolloin siihen liittyviä säännöksiä tiukennettiin. Samalla myös osa-aikaeläkkeeseen tehtiin muutoksia, sen ehtoja tiukennettiin, tasoa pienennettiin ja alaikärajan nostosta vuoteen 2027 mennessä sovittiin.

Hallinto

Valtaosa palkansaajista kuuluu yleiseen eläkejärjestelmään (Régimen General de la Seguridad Social). Sitä korvaavat tiettyjen erityisalojen ja virranhaltijoiden eläkejärjestelmät. Työeläkejärjestelmä kattaa 16 vuotta täyttäneet palkansaajat.

Yrittäjien erityiseläkejärjestelmään kuuluvat 18 vuotta täyttäneet yrittäjät, maatalousyrittäjät ja heidän perheenjäsenensä, mikäli eivät ole vakuutettuina yhdessäkään toisessa järjestelmässä.

Yleinen eläkejärjestelmä koostuu palkansaajien järjestelmästä, johon kuuluu yli 75 prosenttia työntekijöistä sekä erityisammattiryhmät kuten taiteilijat, rautatietyöläiset, kaupalliset edustajat, härkätaistelijat ja jalkapalloilijat. Vuosien saatossa erityisjärjestelmiä on saatettu osaksi yleistä eläkejärjestelmää. Myös maataloustyöntekijöiden ja kotitaloustyöntekijöiden järjestelmät tulivat osaksi palkansaajien yleistä järjestelmää vuonna 2012. Edellä mainituilla ammattiryhmillä sekä muutamilla muilla on yleisestä järjestelmästä poikkeavia tiettyjä erityissääntöjä.

Erillisiä järjestelmiä on yrittäjillä, hiilikaivostyöläisillä ja merenkulkijoilla (merimiehet ja kalastajat). Julkisella puolella kuntien, autonomisten alueiden ja tiettyjen laitosten työntekijät on vakuutettu yleisessä järjestelmässä. Muilla viranhaltijoilla, kuten valtionhallinnon ja tuomioistuinten, on erillisiä julkisia eläkejärjestelmiä.

Lakisääteinen eläketurva kuuluu kokonaisuudessaan työ- ja sosiaaliministeriön (Ministerio de Empleo y Seguridad Social) valvontaan. Yleinen sosiaaliturvarahasto (Tesorería General de la Seguridad Social, TGSS) hallinnoi järjestelmän varoja, rekisteröi työnantajat ja vakuutetut sekä kerää vakuutusmaksut.

Vuonna 2014 otettiin käyttöön sosiaaliturvamaksujen suoraveloitus. TGSS laskuttaa suoraan työnantajalta työntekijän ja -antajan sosiaaliturvamaksut sille ilmoitettuihin palkkatietoihin perustuen.

Kansallinen sosiaaliturvalaitos (Instituto Nacional de la Seguridad Social, INSS) hallinnoi yleistä järjestelmää ja maksaa sosiaalietuudet ja tapaturmakorvaukset. Merimiesten sosiaaliturvalaitos (Instituto Social de la Marina, ISM) hallinnoi merimiesten sosiaaliturvaa yhdessä yleisen sosiaaliturvarahaston kanssa. Tarveharkintaisten vähimmäisetuuksien hallinnosta vastaa sosiaalipalvelulaitos (Instituto de Mayores y Servicios Sociales, IMSERSO).

Työkyvyttömyyden määrittelystä vastaa lautakunta (Equipo de Valoración de Incapacidades, EVI), joka toimii kansallisen sosiaaliturvalaitoksen yhteydessä.

Rahoitus

Eläkejärjestelmä toimii jakoperusteisesti, ja eläke-etuudet rahoitetaan pääasiallisesti työnantajien ja työntekijöiden vakuutusmaksuilla. Valtio kustantaa vakuutusmaksuista riippumattomat vähimmäiseläkkeet sekä vakuutusmaksuista riippumattomat eläkkeeseen tulevat korotukset.

Lakisääteisellä eläkejärjestelmällä on lisäksi vuonna 2002 perustettu puskurirahasto, jonka varat koostuvat maksutulojen ylijäämästä. Puskurirahaston varoja voidaan käyttää työeläkkeiden rahoittamiseen, kun järjestelmä on alijäämäinen. Alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen hallitus ryhtyi käyttämään varoja kymmenen vuotta suunniteltua aikaisemmin vuonna 2012. Puskurirahasto on lähes kulutettu loppuun, ja vuonna 2016 varoja oli suhteessa BKT:hen 1,35 prosenttia eli noin 15,05 miljardia euroa.

Erillistä eläkemaksua ei ole, vaan yleisen eläkejärjestelmän rahoitus perustuu vakuutetuilta ja työnantajilta perittävään yleiseen sosiaaliturvamaksuun, jolla rahoitetaan vanhuus-, työkyvyttömyys- ja perhe-eläkkeet. Näiden lisäksi sosiaaliturvamaksulla rahoitetaan myös sairausvakuutus- ja vanhempainetuudet. Myös valtio osallistuu sosiaaliturvan rahoitukseen. Seuraavassa taulukossa on esitetty sosiaaliturvamaksun jakautuminen työntekijän ja –antajan kesken.

	Työnantaja	Työntekijä	Ansiokatto
Yleinen sosiaalivakuutusmaksu	23,6 %	4,7 %	45 012 €/ vuosi

Palkansaajien yleisessä eläkejärjestelmässä työntekijät on jaettu 11 luokkaan ammattialojen mukaan. Vakuutusmaksujen perusteena olevien ansioiden ylä- ja alaraja määräytyvät ammattiluokan mukaan. Alaraja vastaa vähimmäispalkan (Salario Mínimo Interprofesional, SMI) mukaista ansiotuloa, ja yläraja on noin viisinkertaisesti vähimmäispalkka.

Sosiaalivakuutusmaksut peritään ansiokaton alittavista tuloista. Yleisen sosiaalivakuutusmaksun ja eläkepalkan perusteena oleva ansiotulojen enimmäismäärä vaihtelee ammattiluokittain, ja se on 3 751 €/kk luokissa 1-7 (mm. korkeakoulutetut ja toimistotyöntekijät) ja 125 €/pv luokissa 8-11 (mm. käsityöläisammatit). Taulukossa esitetty yläraja on korkein ammattikohtainen ansiokatto.

Ansiokatto on noin 1,6-kertainen suhteessa keskipalkkaan. Kaikkia ammattiluokkia koskeva vakuutettavan työtulon alaraja on 920 € / kk. Ansiokattoa tarkistetaan vuosittain kuluttajahintakehityksen mukaisesti. Jos palkka jää alle vakuutettavan työtulon alarajan, eläkeoikeus syntyy alarajan mukaisesti.

Yrittäjien vakuutettava työtulo määräytyy ammattiluokan mukaan. Vuonna 2017 yrittäjän vakuutettavan kuukausittaisen työtulon tuli olla 920 euron ja 3 751 euron välillä. Yrittäjien sosiaaliturvamaksu on 29,8 prosenttia.

Eläkkeellä oleva voi toimia yrittäjänä menettämättä eläkettään, mikäli yhteenlasketut tulot eivät ylitä vähimmäispalkkaa. Tuloja seurataan vuositasolla. Tällainen yrittäjä on vapautettu sosiaalivakuutusmaksuista.

Eläkeikä (edad ordinaria de jubilación)

Vanhuuseläkeikä on joustava. Eläkeiän alarajaa ryhdyttiin nostamaan vuonna 2013. Eläkeikä nousee asteittain 67 vuoteen. Vuosina 2019–2027 eläkeikä nousee kaksi kuukautta vuodessa. Seuraavassa taulukossa on esitetty eläkeiän kehitys Espanjassa.

Vuosi	Eläkeikä
2018	65v6kk
2019	65v8kk
2020	65v10kk
2021	66v
2022	66v2kk

Vuonna 2018 eläkeikä on 65 vuotta ja 6 kuukautta, ja yläikärajaa ei ole, lukuun ottamatta tiettyjä ammatillisia ylärajoja. Jotta henkilöllä on oikeus vanhuuseläkkeeseen, tulee hänellä olla vähintään 15 vuoden (tai 5 475 päivän) vakuutushistoria, joista vähintään kaksi vuotta tulee olla hakemusta edeltävän 15 vuoden aikana, mikäli henkilö ei jää suoraan työsuhteesta eläkkeelle. Henkilö voi lykätä eläkkeelle jäämistään rajattomasti täytettyään lakisääteisen eläkeiän.

Eläkeiän nostosta huolimatta vakuutetuilla säilyy oikeus jäädä vakuutusaikaan perustuvalle seniorieläkkeelle 65-vuotiaasta alkaen. Vakuutusaikavaatimusta nostetaan vuosittain, ja se nousee 38,5 vuoteen vuonna 2027. Vuonna 2018 vakuutusaikavaatimus on 36 vuotta ja 6 kuukautta.

Vakuutusajaksi luetaan hyväksi myös työelämän ulkopuoliset ajat (situaciones asimiladas a la de alta) kuten työttömyys, lomautus, hoitovapaa, ulkomaan komennus, väliaikainen työkyvyttömyys sekä vanhempainvapaa.

Varhaiseläkkeet (pensión anticipada)

Vakuutettu, jolla on 35 vuoden vakuutushistoria ja jonka varhaiseläke muodostuu suuremmaksi kuin vähimmäiseläke, voi jäädä eläkkeelle kaksi vuotta ennen vanhuuseläkeikää. Eläkkeeseen tulee työuran pituudesta riippuva varhennusvähennys, joka on 6-8 % jokaiselta vanhuuseläkeikää edeltävältä vuodelta. Vähennys on sitä suurempi mitä lyhyempi työura vakuutetulla on takanaan.

Espanjassa on käytössä työttömyysputki, joka on mahdollistanut työttömän jäämisen varhaiseläkkeelle 4 vuotta ennen eläkeiän täyttämistä. Ehtoina ovat vähintään kuuden kuukauden vakuutetusta riippumaton työttömyys ja 33 vuoden vakuutushistoria.

Tämän lisäksi myös työkyvyttömillä henkilöillä on mahdollista jäädä varhaiseläkkeelle ilman varhennusvähennystä jo ennen varsinaista eläkeikää. Ne henkilöt, joiden työkyvyttömyysaste on vähintään 45 prosenttia ja elinajanodote on pienentynyt, voivat jäädä varhaiseläkkeelle 56-vuotiaasta alkaen. Ne henkilöt, joilla työkyvyttömyysaste on vähintään 65 prosenttia, voivat jäädä varhaiseläkkeelle 52-vuotiaasta alkaen. Eläkkeeseen lasketaan tällöin tuleva aika.

Tietyillä ammattiryhmillä, kuten palomiehillä, artisteilla, kaivostyöläisillä, lentohenkilökunnalla, härkätaistelijoilla ja Baskimaan poliisivoimilla, on alhaisempi eläkeikä.

Vanhuuseläke (pensión de jubilación)

Vanhuuseläkkeen määräytyminen

Kuukausieläke lasketaan kertomalla eläkepalkka (base reguladora) vakuutusajan pituuden mukaan määräytyvällä kertoimella eli eläkkeen tasoprosentilla.

Vanhuuseläkkeen laskennassa käytettävä eläkepalkka määräytyy jakamalla eläkkeelle jäämistä edeltäneiden 252 kuukauden (17 vuoden) vakuutusmaksun perusteena oleva palkka luvulla 294. Eläketapahtumaa välittömästi edeltäneiden 24 kuukauden ansioihin ei tehdä indeksitarkistusta, mutta aikaisemmat ansiot tarkistetaan kuluttajahintaindeksin mukaan.

Eläke = (252 edeltävän kk:n palkka / 294) * eläkkeen tasoprosentti

Eläkkeen perusteena olevassa eläkepalkassa huomioitiin vuonna 2018 uran 21 viimeisen vuoden palkka. Vuonna 2011 (27/2011) päätettiin, että loppupalkan määräytymisessä otettavien vuosien lukumäärä kasvatetaan vuoteen 2022 mennessä 25 vuoteen. Samanaikaisesti myös eläkepalkan laskennassa käytettävä jakoluku muuttuu niin, että se on 1,16667-kertainen kulloinkin huomioitavien palkkakuukausien lukumäärään.

Vakuutushistorian pituus	Eläkkeen tasoprosentti, %
Ensimmäiset 15 vuotta (180 kuukautta)	50 %
…seuraavat 163 kuukautta	0,21 % / kk (yhteensä 34,23 %)
…viimeiset 83 kuukautta	0,19 % / kk (yhteensä 15,77 %)
Yhteensä 35,5 vuotta (426 kuukautta)	100 %

Vakuutusaika vaikuttaa eläkkeen tasoprosenttiin. 15 vakuutusvuoden jälkeen etuuden määrä on 50 prosenttia eläkepalkasta. Seuraavien vakuutusvuosien aikana eläkettä kertyy 0,21 prosenttia tai 0,19 prosenttia kuukautta kohti. Täysi eläke (100 % eläkepalkasta) karttuu 37 vuodessa. Nykyiset laskentasäännöt ovat voimassa vuoteen 2020.

Vanhuuseläkeiän saavuttamisen jälkeen maksetaan lykkäyskorotusta työuran pituudesta riippuen. Mikäli vakuutusaikaa on alle 25 vuotta, on korotus kaksi prosenttia vuodessa; korotus on 2,75 prosenttia, mikäli vakuutusvuosia on 25–37, ja neljä prosenttia, mikäli vuosia on yli 37.

Vuonna 2017 eläkkeen enimmäismäärä eli eläkekatto on lykkäyskorotuksineen 2 574 euroa kuukaudessa (eli 36 032 € vuodessa, koska eläke maksetaan 14 kertaa). Ylimääräiset erät maksetaan heinäkuussa ja marraskuussa.

Osa-aikaeläke (pensión de jubilación parcial)

Osa-aikaeläkkeeseen liittyvät ikä- ja vakuutusaikavaatimukset nousevat vuosittain. Ikärajavaatimus nousee vuodessa kuukauden ja vakuutusaikavaatimus kolme kuukautta.

Vuonna 2018 osa-aikaeläkkeelle voi jäädä 61 vuoden ja 6 kuukauden iästä alkaen, jos vakuutetulla on vähintään 34 vuoden ja 9 kuukauden työhistoria. Jos työhistoriaa on 33 vuotta, voi osa-aikaeläkkeelle jäädä 62 vuoden iästä alkaen. Tämä ikärajavaatimus nousee kaksi kuukautta vuodessa.

Vuonna 2027 osa-aikaeläkkeeseen vaadittava ikä on 63 vuotta, ja vakuutusaikavaatimus 36 vuotta ja 6 kuukautta.

Eläkkeen ehtona on, että työntekijä on ollut yhtiön täysipäiväisessä palveluksessa vähintään 6 vuotta ja hänellä on vähintään 30 vuoden vakuutushistoria. Vakuutetun pitää vähentää työtuntejaan vähintään 25 prosenttia ja korkeintaan 75 prosenttia. Vakuutetulle maksetaan karttuneesta eläkkeestä se määrä, joka vastaa työtuntien alenemaa.

Osa-aikaeläke lasketaan samoilla laskusäännöillä kuin vanhuuseläke. Osa-aikatyötä tekevän tilalle tulee palkata työtön työnhakija, jos osa-aikaeläkkeellä jäävä henkilö on alle vanhuuseläkeiän. Mikäli osa-aikaeläkkeelle jäävä on täyttänyt vanhuuseläkeiän, ei häneltä edellytetä tietynpituista työhistoriaa työpaikassaan.

Myös eläkkeellä voi aloittaa osa-aikatyön, tällöin hänen työmääränsä voi olla 25–50 prosenttia täydestä työajasta. Maksussa olevaa eläkettä vähennetään suhteessa työmäärään.

Työkyvyttömyyseläke (pensión de invalidez)

Työkyvyttömyyseläkkeellä on neljä eri työkyvyttömyysastetta. Eläke myönnetään vain, jos vakuutetun työkyvyn aleneminen on pysyvää. Työkyvyttömyyseläkkeellä on vähimmäismääriä, jotka riippuvat työkyvyttömyyden asteesta ja vakuutetun iästä.

Työkyvyttömyys, riippumatta mikä sen aiheutti, luokitellaan seuraavin astein:

• Ammatillinen osatyökyvyttömyys (incapacidad permanente parcial para la profesion habitual): vakuutetun työkyky on alentunut vähintään kolmanneksella suhteessa harjoittamansa ammatin vaatimuksiin. Tämä eläke maksetaan aina kertasuorituksena.
• Täysi ammatillinen työkyvyttömyys (incapacidad permanente para la profesion habitual): vakuutettu ei pysty harjoittamaan lainkaan nykyistä ammattiaan, mutta työkykyä on jäljellä toisenlaiseen työhön.
• Vakava täysi työkyvyttömyys (incapacidad permanente absoluta): vakuutettu ei pysty harjoittamaan mitään ammattia.
• Vaikea täysi työkyvyttömyys (gran invalidez): vakuutettu ei pysty harjoittamaan mitään ammattia ja tarvitsee avustajaa suoriutuakseen päivittäisistä rutiineista.

Vakuutetun tulee olla vakuutettuna sosiaaliturvajärjestelmässä. Täyden työkyvyttömyyseläkkeen myöntäminen edellyttää vaatimusta vakuutushistoriasta, joka riippuu vakuutetun iästä:

• Alle 31-vuotiaan tulee olla ollut vakuutettuna vähintään kolmasosan ajasta 16 ikävuoden ja eläketapahtumapäivän välillä.
• Yli 31-vuotiaan vakuutusaikavaatimus on neljännes ajasta 20 ikävuoden ja eläketapahtumapäivän välillä. Vaadittava aika on kuitenkin vähintään viisi vuotta. Viidennes vaaditusta vakuutusajasta tulee olla eläketapahtumaa välittömästi edeltävältä kymmeneltä vuodelta.

Osatyökyvyttömyyden ja täyden ammatillisen työkyvyttömyyseläkkeen rinnalla voi tehdä työtä, ja nämä rinnastetaan Suomessa osatyökyvyttömyyseläkkeeseen. Ammatillisen työkyvyttömyyden rinnalla ei voi tehdä samaa työtä mitä vakuutettu teki ennen työkyvyttömäksi tuloaan, eikä työnteko saa heikentää vakuutetun työkykyä. Työnteon ilmoittamisesta tulee tehdä ilmoitus vakuutuslaitokselle, ja se voi vaikuttaa eläkkeeseen

Perhe-eläke (pensión de supervivencia)

Perhe-eläkejärjestelmää uudistettiin vuonna 2008. Tuolloin laajennettiin eläkeoikeus koskemaan avopuolisoita ja entisiä puolisoita. Samalla poistettiin edunjättäjää koskeva vakuutusaikavaatimus myönnettäessä lapseneläkkeitä. Kuten kaikille muillekin eläkkeille perhe-eläketyypeille on määritelty vähimmäistasot.

Perhe-eläkettä maksetaan sekä leskelle että lapsille. Jotta edunsaajilla on oikeus perhe-eläkkeeseen, tulee edunjättäjän täyttää jokin seuraavista ehdoista:

• Oli vakuutettuna ja oli ollut vakuutettuna sosiaaliturvajärjestelmässä vähintään 500 päivän ajan kuolemaa edeltävän viiden vuoden aikana. Jos kuolema johtuu ammattisairaudesta tai tapaturmasta, vakuutusaikavaatimusta ei ole. Lapseneläkkeitä voidaan myöntää, vaikka vakuutusaikavaatimus ei täyttyisi, jos edunjättäjä oli kuollessaan vakuutettuna.
• Oli ollut vakuutettuna sosiaaliturvassa vähintään 15 vuoden ajan.
• Sai työeläkkeen mukaista vanhuus- tai työkyvyttömyyseläkettä.
• Sai tilapäistä työkyvyttömyysetuutta tai oli vanhempainvapaalla.
• Oli vakuutettu ja julistettu kuolleeksi, koska on ollut kateissa onnettomuuden jälkeen 90 päivää. Tällöin edunsaajat eivät ole oikeutettuja hautajaisavustukseen.

Lisäeläkkeet

Yksilöllistä eläkevakuuttamista hallinnoivat yksityiset eläkerahastot, joita edustaa investointi- ja eläkerahastoyhdistys Asociación de Instituciones de Inversión Colectiva y Fondos de Pensiones (INVERCO). Työmarkkinaperusteista eläkevakuuttamista edustaa Confederacion Española de Mutualidades (CNEPS). Lisäeläkejärjestelmiä valvoo valtionvarainministeriö (Ministerio de Economía y Hacienda).

Työmarkkinaperusteinen ja yksilöllinen eläkevakuuttaminen on ollut mahdollista vuodesta 1988 alkaen. Espanjan eläketurva painottuu silti edelleenkin vahvasti lakisääteiseen järjestelmään. Työmarkkinaperusteinen ja yksityinen eläkevakuuttaminen on pääsääntöisesti vapaaehtoista. Vuonna 2016 työntekijöistä 15 prosentilla oli ammatillisia eläkejärjestelyjä ja 40 prosentilla yksilöllisiä.

Vapaaehtoisen vakuuttamisen suhteellisen pieni mittakaava johtuu pitkälti siitä, että lakisääteisen eläketurvan taso on keskituloiselle korkea. Espanjan eläkejärjestelmä on perustunut lakisääteisille työeläkkeille eikä muuta eläketurvaa ole kehitetty järjestelmällisesti.

Espanjassa on EET-käytäntö lisäeläkkeiden verotuksessa, eli vakuutusmaksut lisäeläkejärjestelyyn ja sen tuotot ovat verovapaita, kun taas etuudet ovat veronalaisia.

Vuonna 2017 kaikista lisäeläkejärjestelyistä vajaat 80 prosenttia on yksilöllisiä, ammatillisia järjestelyitä on 20 prosenttia.

Indeksiturva (índice de revalorización)

Eläkkeen perusteena olevia ansioita tarkistetaan kuluttajahintojen mukaan määräytyvällä indeksillä. Tarkistus tehdään kaksi vuotta eläketapahtumaa edeltävään tasoon.

Eläkkeiden indeksitarkistus tehdään joka vuosi, ja se koskee kaikkia maksussa olevia yleisen eläkejärjestelmän eläkkeitä. Myös enimmäiseläkettä korotetaan tarkistuksen mukaisesti.

Indeksiturvaa muutettiin vuonna 2013, ja muutos astui voimaan vuoden 2014 alusta. Indeksitarkistus tehdään vuoden alussa, ja siinä huomioidaan eläkejärjestelmän taloudelliseen tasapainoon liittyviä muuttujia.

Uudessa indeksiturvassa huomioidaan siis sosiaaliturvajärjestelmän tulot, maksussa olevat eläkkeet sekä sosiaaliturvan kestävyysvaje. Laskennassa otetaan huomioon keskiarvot tulevista ja menneistä vuosista.

Yhteensä vuosia huomioidaan 11, joista kuusi ennakoi tulevaa kehitystä. Indeksiturva ottaa näin paremmin huomioon järjestelmän taloudellisen tasapainon pidemmällä aikavälillä, eikä varsinaisesti seuraa kuluttajahintakehitystä.

Sääntö määrittää, että indeksitarkistuksen on oltava vähintään 0,25 ja korkeintaan 0,5 prosenttiyksikköä enemmän kuin edellisen vuoden kuluttajahintaindeksi. Eläkejärjestelmän taloudellisen tilanteen huomioiden on oletettavaa, että indeksikorotus on lähivuosina 0,25 prosenttia.

Indeksiturvaa laskettaessa sosiaaliturvajärjestelmän tuloihin ja menoihin ei lasketa mukaan yrittäjille hyvitettyjä sosiaaliturvamaksuja työttömyyden ajalta tai valtion maksamia vakuutusmaksuihin perustumattomia etuuksia, lukuun ottamatta vähimmäismäärään täydennettyä vähimmäiseläkettä.

Verotus (impuestos)

Vanhuus- ja perhe-eläkkeet ovat tuloveron alaista tuloa. Myös työkyvyttömyyseläkkeestä maksetaan tuloveroa, poikkeuksen muodostavat ne vakuutetut, joiden työkyvyttömyysaste on vaikea (gran) tai vakava (absoluta). Näissä tapauksissa eläkkeestä ei makseta tuloveroa. Veroa ei makseta myöskään vaikean tai vakavan työkyvyttömyyseläkkeen jälkeisestä vanhuuseläkkeestä.

Lapseneläkkeestä ei makseta veroa. Terrori-iskun johdosta myönnetyistä perhe- ja työkyvyttömyyseläkkeistä ei makseta veroa. Eläkkeistä ei makseta yleistä sosiaalivakuutusmaksua

Aiheesta muualla:

• Espanjan sosiaalivakuutuslaitos INSS (Instituto Nacional de la Seguridad Social)
• Työ- ja sosiaaliministeriö (Ministerio de Empleo y Seguridad Social)
• Espanjan tilastokeskus INE (Instituto Nacional de Estadística)
• Sosiaalipalvelulaitos IMSERSO (Instituto de Mayores y Servicios Sociales)
• Investointi- ja eläkerahastoyhdistys INVERCO (Asociacón de Instituciones de Inversión Colectiva y Fondos de Pensiones)
• Merimiesten sosiaalivakuutuslaitos ISM (Instituto Social de la Marina)
• Toledon sopimus, Pacto de Toledo (pdf)
• Espanjan sosiaaliturvajärjestelmän kuvaus SSA:n sivuilla
• Espanjan sosiaaliturvajärjestelmä Euroopan komission sivuilla