Naisten pieni eläke ei johdu kotihoidontuesta
Pitkä kotihoidontukijakso vaikuttaa pienipalkkaisten äitien eläkkeeseen vain muutamia kymmeniä euroja. Myös koko perheen elämänlaadun kannalta pitkä hoitovapaa saattaa olla vähemmän koulutettujen äitien perheissä hyvinkin järkevä ratkaisu.
Naisten työurat yhtä pitkiä kuin miesten
Ylen kolumnisti Reetta Räty päivitteli hiljattain kirjoituksessaan, että kotihoidontuen vuoksi naisten työllisyyden kehitys olisi suorastaan taantumuksellista. Hän viittaa siihen, että naisten osallistuminen ansiotyöhön on harvinaisempaa kuin 1980-luvulla. Näin onkin, mutta samoin on myös miesten kohdalla. Ja vain, jos vertailukohdaksi otetaan 80-luvun lopun talousbuumin vuodet. Syynä ei ole kuitenkaan kotihoidontuki, vaan työttömyys: 1990-luvun lama tunnetusti romahdutti työllisyyden eikä siitä ole sen koommin täysin toivuttu.
Koko 2000-luvun ajan naisten työllisyys on kehittynyt paremmin kuin miesten. Miesten ja naisten työurien pituuden ero on sen johdosta kaventunut olemattomiin. Nykyisillä työllisyysasteilla miehille ja naisille kertyy työvuosia elämän aikana saman verran, 34 vuotta.
Tämän päälle äidit ovat 2000-luvulla hoitaneet lapsiaan kotona keskimäärin noin kolme vuotta (pdf). Luvussa on mukana kaikkiin lapsiin yhteensä käytetty hoitoaika. Merkittävä osa pienten lasten hoitoon käytetystä ajasta on alle 10 kuukauden ikäisten hoitoon tarkoitettua vanhempainvapaata.
Pitkä perhevapaa leikkaa pienipalkkaisen eläkettä muutamia kymppejä
On tavallista, että perhevapaista johtuvat työuran katkokset nähdään syynä naisten pieneen eläkkeeseen. Kotihoidontukijärjestelmää moititaan erityisesti vähän koulutettujen äitien tilanteen heikentämisestä, sillä he käyttävät kotihoidontukea pisimpään.
Pitkä työura ei kuitenkaan suojaa naisia pieneltä eläkkeeltä. Eläkkeelle siirtyvillä naisilla toteutunut työura on ainoastaan puolitoista vuotta lyhyempi kuin miehillä. Silti omaan työuraan perustuva eläke on 65–69-vuotiailla naisilla vain 74 prosenttia vastaavasta miesten eläkkeestä. Pääsyy naisten pieneen eläkkeeseen on pienipalkkaisuus.
Pienipalkkaisen äidin kannalta lasten hoitaminen kotihoidontuella ei suuresti vaikuta tulevaan eläketasoon. Kotihoidontuki on kerryttänyt eläkettä vuodesta 2005 lähtien laskennallisen 720 euron kuukausitulon mukaan. Kelan tutkijoiden laskelmassa (pdf) 30 kuukautta kotihoidontuella kahdesta lapsesta leikkaa 2000 euron palkkaa saavan naisen kuukausieläkkeestä noin 45 euroa. Hyväpalkkaisen äidin eläkkeeseen pitkä kotihoidontukijakso aiheuttaa huomattavasti suuremman menetyksen.
Vähemmän koulutettujen äitien työhönmeno voi heikentää koko perheen elämänlaatua
Hyvin koulutettujen ja vähemmän koulutettujen äitien näkökulmasta valinta, jäädäkö hoitamaan lasta kotihoidontuella vai ei, saattaa muistakin syistä näyttää hyvin erilaiselta. Tilastokeskuksen työolotutkimus vuodelta 2013 kertoo, millaiseen työhön äidit voivat odottaa menevänsä.
Alle kouluikäisten lasten äidit, joilla on korkeintaan keskiasteen tutkinto, saavat usein pientä palkkaa. Kokopäivätyön palkka on 40 prosentilla alle 2100 euroa kuukaudessa, osa-aikatyö mukaan luettuna pienipalkkaisia on 60 prosenttia. Heistä 60 prosenttia tekee vuorotyötä, ilta- tai yötyötä tai muuten päivätyöstä poikkeavaa työaikaa. Tämä voi olla päivähoitojärjestelyjen ja perhe-elämän kannalta todella hankalaa, etenkin pienimpien lasten kanssa. Puolella on joustamattomat, määrätyt työhön tulo- ja lähtöajat. Pitkän hoitovapaan vaikutus palkkakehitykseenkään ei ole näille naisille kovin relevanttia, sillä heidän tyypillisissä työtehtävissään ei ole urakehitystä.
Sen sijaan akateemisesti koulutetuista äideistä alle viidellä prosentilla palkka on vähemmän kuin 2100€ kuukaudessa. Heillä on myös lasten päivähoidon ja perhe-elämän kannalta huomattavasti suotuisammat työolot. 80 prosentilla on säännöllinen päivätyö ja 75 prosentilla on joustava työaika. Mahdollisuus etätyön tekemiseen voi olla merkittävä apu työn ja perheen yhteensovittamisessa. Lähes 30 prosenttia akateemisista pienten lasten äideistä tekeekin etätyötä. Vain seitsemällä prosentilla vähän koulutetuista äideistä on mahdollisuus samaan.
Kotihoidontuen leikkaaminen ei paranna pienipalkkaisen työmarkkina-asemaa
Pienipalkkaiselle, vähemmän koulutetulle äidille kotihoidontuki on aivan järkevä tapa ratkaista perheen ja työn yhteensopimattomuuden ongelma. Korkeasti koulutetuilla äideillä on vähän hävittävää, mikäli alle kolmevuotiaiden kotihoidontukea päätettäisiin leikata. Onko keskustelussa kotihoidontuesta käynyt niin, että sen näkevät ongelmallisena etupäässä ne, joiden arkea se ei kovin paljon kosketa?
Töihin paluussa puolestaan ratkaisevaa on, millainen työmarkkina-asema äidillä on ennen lapsen syntymää. Valitettavasti vähemmän koulutettujen naisten työmarkkina-asema on usein jo alun perin heikko, eikä tämä ongelma poistu hoitovapaalla. Näiden äitien työmarkkina-aseman parantamiseen löytynee kuitenkin inhimillisempiäkin keinoja kuin kotihoidontuen leikkaaminen.
Blogikirjoituksessa viitattiin Kelan tutkimukseen perhevapaiden vaikutuksesta eläkkeeseen. Kyseisessä tutkimusartikkelissa (Perhevapaiden vaikutus eläkkeeseen 1980-luvulta 2000-luvulle, https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/163822/Laulu_573566_perheesta.pdf) tarkasteltiin eri vuosikymmenillä pidettyjen eripituisten hoitovapaiden vaikutusta eläkkeeseen.
Esimerkkilaskelmat osoittivat, että vuoden 2005 eläkeuudistuksen jälkeen menetykset kuukausieläkkeessä ovat pienempiä aiempiin vuosikymmeniin verrattuna. Kirjoituksessa todetaan ”Pitkä perhevapaa leikkaa pienipalkkaisen eläkettä muutamia kymppejä”. Nuo muutamien kymppien menetykset kuukausieläkkeessä voivat olla hyvinkin merkittäviä pientä eläkettä saavalle, jolla toimeentulo on niukkaa ja valintoja voi joutua tekemään esimerkiksi sen suhteen, onko varaa ostaa tarvitsemiaan lääkkeitä. Vuositasolla menetykset ovat jo huomattavan paljon suurempia, puhumattakaan jos eläkkeellä olo vuosia kertyy kymmeniä.
Työikäisissä on lisäksi edelleen paljon äitejä, jotka ovat synnyttäneet lapsensa ennen vuoden 2005 eläkeuudistusta ja joiden tulevissa kuukausieläkkeissä pitkistä perhevapaista johtuvat menetykset ovat suurempia kuin blogissa tuotiin esille – esimerkkilaskelmien mukaan jopa satoja euroja kuukaudessa. Pitkät lastenhoitojaksot ja heikko työmarkkina-asema liittyvät valitettavan usein toisiinsa, mikä heikentää äitien toimeentuloa paitsi työiässä myös eläkkeelle siirryttäessä.
Lisänäkökulmana keskusteluun työstä, hoivasta ja tasa-arvosta: kuten kotihoidon tuen saajista, myös työikäisistä omaishoitajista (jotka hoitavat esimerkiksi pitkäaikaisesti sairasta tai vammaista lasta) valtaosa on naisia (noin 90 %). Esimerkiksi 15 vuotta työiässä omaishoitajana toimiminen merkitsee noin 1 000 euron menetystä kuukausieläkkeessä jos vertailukohdaksi otetaan saman ajan palkkatyössä olleen 4 500 euron kuukausipalkkaa saavan henkilön eläkekarttumat (http://www.slideshare.net/kelantutkimus/karoliina-koskenvuo-omaishoidon-vaikutus-elkkeeseen).
Vuoden 2005 eläkeuudistus toi mukanaan parannuksia perhevapaiden aikaisiin eläkekarttumiin, toisin kuin vuoden 2017 alusta voimaan tuleva eläkeuudistus, jossa parannuksia perhevapaiden aikaisiin eläkekarttumiin ei ole tulossa ja jonka eläkkeen karttumista koskevat muutokset ovat naisille keskimäärin epäedullisempia kuin miehille. Toinen juttu on se, että Suomi on ainoa maa, jossa tuetaan 3 vuotta täyttäneiden kotihoitoa maksamalla kotihoidon tuen hoitorahaa (sisaruskorotusta) 3-6–vuotiaille.
Hyvä, Karoliina, että tuot esille, että 80- ja 90-luvuilla pitkä perhevapaa aiheutti paljon suuremman loven eläkkeeseen kuin nykyään. Tämä on tärkeä näkökulma, kun perhe-eläkettä ja erityisesti lesken eläkettä mietitään.
Pohdin juuri mieheni kanssa, kuinka paljon pitäisi sijoittaa nyt rahastoon tms, jotta voisin kuvitella saavani sitä kautta 3 vuoden perhevapailla menetetyt eläkerahat tuloutettua sitten joskus eläkkeellä. Olisi meidän mielestä reilua, että parempipalkkainen lasten isä osallistuu äidin menetetyn eläkkeen maksuun, ja asian voisi hoitaa jo nyt laittamalla potin syrjään. Mutta kuinka suuri potti pitäisi laittaa?
Onko tällaisesta sattumoisin jotain laskelmaa olemassa (erilaisilla tulotasoilla ja oletetuilla tuottoprosenteilla ja oletetulla eläkkeellä vietetyllä ajalla), tai onnistuisiko sellaisen tekeminen teidän kautta? Minkälaisia asioita asian pohtimisessa tulisi huomioida?
Ei tosiakaan pidä paikkansa tuo kirjoitus. Minä olen hoitanut lapseni pääsääntöisesti itse kotona. Yhteensä yhdeksän vuotta. Tämä tapahtui ennen vuotta 2000. Sen jälkeen olen ollut töissä 16 vuotta yhtäjaksoisesti. Viimeksi kun katsoin eläkekertymääni, se oli vähän yli 1000€ bruttona. Näin vähän, vaikka olen ollut korkeakoulutuksen vaativassa työssä pätevänä opettajana.
Me olemme molemmat yrittäjiä yhteisessä yrityksessä ja olemme maksaneet eläkemaksut myös perhevapaiden ajalta niin kuin olisimme töissä senkin ajan. Näin eläkkeemme tulevat olemaan täsmälleen samansuuruiset. Eikö vastaavaa järjestelmää voisi kehittää muillekin?
Kiitos kommentoijille hyvistä pohdinnoista! On hienoa, että perheissä on kiinnostusta tasata lastenhoidosta johtuvaa eläkemenetystä kotiin jäävälle vanhemmalle. Kuinka suuri potti perheen sitten pitäisi sijoittaa säästääkseen menetetyn eläkevarallisuuden verran? Tämä on konstikas kysymys, palaan siihen mahdollisuuksien mukaan myöhemmin. Valitettavasti meillä ei ole yksityisillä markkinoilla tuotetta, joka takaisi lakisääteistä eläkettä vastaavan turvan annuiteetilla (= eläkettä/etuutta maksetaan kuolemaan saakka) ja etukäteen määritellyllä etuustasolla.
Nykyisessä työeläkejärjestelmässä eläkeoikeutta kertyy lasta hoitavalle vanhemmalle kuitenkin kohtuullisen hyvin. Ansiosidonnaisen vanhempainvapaan ajalta ei käytännössä synny eläkemenetystä lainkaan, sillä eläkettä kertyy kuten tulot olisivat 117 % x vanhempainraha. Kotihoidontuen ajalta eläkemenetystä syntyy ja menetys on sitä suurempi mitä suuremmat ansiot vanhemmalla olisi työssä käydessään. Kotihoidontuen ajalta nimittäin eläkeoikeutta kertyy kiinteän euromäärän mukaan (727,29 €/kk vuonna 2017), joka on suurempi kuin todellinen kotihoidontuki, mutta kuitenkin vain noin 20 % suomalaisten keskipalkasta. Pienipalkkaiselle vanhemmalle, jonka työtulot olisivat alle 2000 €/kk, kotihoidontuesta aiheutuva menetys kuukausieläkkeeseen ei ole kuitenkaan euromääräisesti erityisen suuri, kuten toin blogissa esille. Lisäksi tässä tuloluokassa olevalle vanhemmalle työeläke jää joka tapauksessa sen verran matalaksi, että sitä täydennetään kansaneläkkeellä, mikä edelleen pienentää lastenhoitoajasta koituvaa eläkemenetystä. Näin ollen taloudellisista syistä ja tarjolla olevan työn (huonon) laadun vuoksi juuri pienipalkkaisen vanhemman perheessä kotihoito lasten ollessa pieniä voi olla hyvin mielekäs ratkaisu.
Kirjoittaja Elina Timonen, kerroitte olleenne pitkillä perhevapailla ennen vuotta 2000. Tuolta ajalta lastenhoidosta aiheutunut eläkemenetys on valitettavasti tuntuvasti suurempi kuin nykyjärjestelmässä. 1990-luvun alkupuolella menetys on kuukausieläkkeen tasolla karkeasti ottaen kaksinkertainen nykyjärjestelmään verrattuna. Hyvätuloiselle, noin 4500 €/kk ansaitsevalle menetys kuukausieläkkeeseen voi olla jopa joitakin satoja euroja. Tarkempia esimerkkilaskelmia löydätte Kelan julkaisusta sivuilta 123-127, https://helda.helsinki.fi/handle/10138/163822 .
Viimeisintä eläkekertymää tarkastellessa on kuitenkin hyvä muistaa, että se ei useimmilla vastaa lopullista tulevaa eläkettä, jos työuraa on vielä jäljellä, kuten kirjoittajan kohdalla varmaankin on. Nykyisin puolet eläkkeelle siirtyvistä on tehnyt työuran, joka on 37 vuotta tai pitempi. Jos kirjoittajan lastenhoitoaika, 9 vuotta, ajateltaisiin osaksi potentiaalista työuraa, olisi hänellä nyt takanaan 25 vuotta (9+16) ja edessä vielä mahdollisesti 12 vuotta työuraa, jolta kertyy eläkettä.
Kiitos kommenteista tähän kaikkia perheita koskevaan aiheeseen! Keskustelu jatkukoon.