Syntyvyys on kuluneen kuuden vuoden aikana laskenut jyrkästi, ja tänä vuonna lasku näyttää jatkuvan. Syntyvyyden nopea vähentyminen on herättänyt keskustelua myös eläkejärjestelmän ja koko julkisen sektorin taloudellisesta kestävyydestä. Ongelmalliseksi julkisen talouden kannalta tilanne muuttuu silloin, jos alhainen syntyvyys jatkuu pitkään.

Jos asiaa katsoo historian valossa, syntyvyys voi kääntyä jälleen nousuun, mikäli myönteinen talouskehitys jatkuu – erityisesti jos työttömyys ja työelämän epävarmuus samalla vähenevät. Näin voisi päätellä siitä, miten syntyvyys on historian varrella reagoinut taloussuhdanteisiin monissa vauraissa teollisuusmaissa. Asia ei kuitenkaan ole aivan yksinkertainen.

Taloustilanteen ja syntyvyyden yhteyttä eri maissa käsittelevien tutkimusten perusteella syntyvyys on usein kohonnut noususuhdanteen aikana ja laskenut taloudellisesti heikompina ja epävarmempina aikoina, vaikka tutkimusnäyttö ei täysin yksiselitteistä olekaan. Tilanne vaihtelee maittain ja aikakausittain, ja joissakin tapauksissa taloussuhdanteiden ja syntyvyyden yhteys on ollut epäselvä tai sitä ei ole havaittu. Syntyvyyteen vaikuttavat monet muutkin tekijät, jotka voivat vahvistaa tai heikentää taloudellisten suhdanteiden merkitystä.

Syntyvyyden vaihtelu taloussuhdanteiden mukaan on yleensä ollut suhteellisen pientä. Lisäksi taloussuhdanteet ovat heijastuneet erityisesti lasten hankinnan ajoittamiseen. Tämän vuoksi esimerkiksi talouslamojen vaikutukset syntyvyyteen eivät juuri ole näkyneet pitkän aikavälin syntyvyystrendeissä.

Yhteiskuntapoliittiset toimenpiteet voivat vaikuttaa syntyvyyteen

Taloudellisten suhdannevaihteluiden mittareina tutkimuksissa on käytetty muun muassa bruttokansantuotteen muutosta ja työttömyyttä. Taloussuhdanteisiin liittyvistä ilmiöistä erityisesti työttömyys ja työelämän epävarmuus näyttävät olevan keskeisiä syntyvyyteen yhteydessä olevia tekijöitä. Esimerkiksi 2000-luvun finanssikriisien jälkeen kasvava työttömyys on ollut yhteydessä syntyvyyden alentumiseen monissa Euroopan maissa. Voimakkainta tämä ilmiö on ollut niissä maissa, joihin lama osui pahiten.

Kaiken kaikkiaan syntyvyyden vähentyminen taantumien aikana on usein ollut väliaikaista. Heikon talous- ja työllisyystilanteen jälkeen syntyvyys on yleensä pienellä viipeellä lähtenyt nousuun tai ainakin sen vähentyminen on hidastunut.

Suomen kohdalla tästä aaltoliikkeestä voidaan havaita viitteitä tarkastelemalla syntyvyyden vaihtelua edellisten vuosikymmenien aikana. 1980-luvun lopun ja 2000-luvun alun nousukausilla syntyvyys kohosi, kun taas 1990-luvun laman jälkeisinä korkean työttömyyden vuosina ja 2010-luvun epävarman talouskehityksen aikana syntyvyys heikkeni (kuvio 1). Yhteiskuntapoliittiset toimenpiteet voivat kuitenkin vaikuttaa taloudellisen tilanteen ja syntyvyyden väliseen yhteyteen paljonkin. 1990-luvun lamaa pidetään usein esimerkkinä tästä. Suomessa sosiaaliturvan ja perhepolitiikan (mm. lasten kotihoidon tuki) on arveltu hillinneen laman vaikutusta syntyvyyteen erityisesti 1990-luvun alussa, jolloin syntyvyys oli korkealla lamasta ja työttömyydestä huolimatta.

Syntyvyyden muutoksia kannattaa tarkastella pitkällä aikavälillä

Jos historia toistaa itseään syntyvyyden vaihtelussa taloussuhdanteiden mukaan, kuten monissa maissa edellisten vuosikymmenien aikana, ei kovin suureen huoleen ole vielä aihetta. Viimeaikainen syntyvyyden aleneminen on kestänyt vasta suhteellisen lyhyen aikaa. Esimerkiksi vuonna 2010 syntyvyys (kokonaishedelmällisyysluvulla mitattuna) oli Suomessa pitkän nousukauden jälkimainingeissa korkeammalla kuin yhtenäkään vuonna 1970-luvun alun jälkeen.

Suomessa syntyvyyden ja taloussuhdanteiden yhteys ei kuitenkaan ole ollut yksiselitteistä. Lukuisat eri tekijät voivat vaikuttaa siihen, miten syntyvyys tällä kertaa reagoi talouden orastavaan piristymiseen.

Selvää on ainoastaan se, että syntyvyyden muutoksia kannattaa tarkastella taloussuhdanteita pidemmällä aikajänteellä, samoin kuin muitakin eläketurvan kestävyyteen liittyviä kysymyksiä.

Kirjallisuutta aiheesta:

Goldstein, J.R. & Kreyenfeld, M. & Jasilioniene, A. & Örsal, D. K. (2013) Fertility Reactions to the ”Great Recession” in Europe: Recent Evidence from Order-Specific Data.
Demographic Research 29, 85–104.

Miettinen, A. (2015) Miksi syntyvyys laskee? Suomalaisten lastensaantiin liittyviä toiveita ja odotuksia. Perhebarometri 2015. Väestöliitto.

Miettinen, A. & Jalovaara, M. (2016) Stable employment – more babies? Life stage and educational differences in the effects of labour market attachment on first birth among Finnish men and women. Working Papers on Social and Economic Issues 15/2016, Turku Center for Welfare Research.

Sobotka, T. & Skirbekk, V. & Philipov, D. (2011) Economic recession and fertility in the developed world. Population and Development Review 37 (2), 267–306.

Örsal, D. K. & Goldstein, J.R. (2010) The Increasing Importance of Economic Conditions on Fertility. Working paper 14/2010, Max Planck Institute for Demographic Research.

Kommentit (3)

1. I am regular reader, how are you everybody? This article posted at this web page is actually pleasant.

   situs daftar sbobet indonesia

2. Главная – http://hotlinesteel.com/2020/06/07/pornomira-7/

3. проверьте мою ссылку – http://qashqai-city.ru/images/pages/luchshie_mody_dlya_fallout_4_uluchshennaya_pustoshy_dlya_iskateley_priklyucheniy.html

Vastaa Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kommentti *

Nimi *

Sähköpostiosoite *

Δ