Mercer-vertailun parhaassa maassa eläkkeitä jouduttiin leikkaamaan – miksi näin?
Hollanti sijoittui kärkipaikalle vuosittain julkaistavassa Mercerin eläkejärjestelmävertailussa. Maan hyvä sijoitus selittyy hyvällä perusturvalla, korkealla eläkerahastoinnilla sekä maan taloudellisella tilanteella. Maassa on OECD:n mukaan euroalueen korkein eläkkeiden teoreettinen nettokorvausaste. Mutta Hollanti on myös yksi harvoja Euroopan maita, joissa maksussa olevia (työmarkkina)eläkkeitä on jouduttu leikkaamaan, eikä monen eläkkeitä ole indeksoitu kymmeneen vuoteen.
Jos vilkaisee tekemäämme eläkerahastokuviota, tämä voi tuntua joillekin intuition vastaiselta. Onhan maassa euroalueen merkittävimmät eläkerahastot. Asia vaatii selventämistä.
Työeläkkeet yleistyivät sotien jälkeen
Hollannissa työeläkkeet on täysin rahastoitu. Eläkejärjestelmä perustuu ajatukselle, että jokainen sukupolvi rahoittaa itse omat eläkkeensä ennakkoon. Rahat kerätään vakuutusmaksuina, ja ne sijoitetaan pääomamarkkinoille. Tällä rahalla rahoitetaan myöhemmin kyseisen sukupolven työeläke.
Kuinka täysi rahastointi on mahdollista? Toisen maailmansodan jälkeen maassa harrastettiin työmarkkinaosapuolten ja hallitusten toimesta maltillista palkkapolitiikkaa, jolloin osa tuottavuuskehityksen tuomasta arvonnoususta voitiin eläkemaksujen kautta rahastoida eläkejärjestelmään. Vuosikymmenten kuluessa ja hyvien sijoitustuottojen avulla Hollannissa ollaan siinä tilanteessa, että rahastojen arvo on yli 200 % suhteessa BKT:hen. Markkinakoroilla laskettuna rahastojen arvo vastasi reilua 102 % työeläkevastuista vuoden 2016 lopussa.
Kyse on koroista
Hollannin järjestelmä antaa arvoa turvaavuudelle ja luotettavuudelle, ja luotettava eläkelupaus maksaa. Yksinkertaistettuna: eläkevastuut arvotetaan samalla tavalla kuin markkinat arvottavat turvalliset korkopaperit, kuten valtionobligaatiot. Korkotaso on Euroopassa poikkeuksellisen matalalla, joten myös laskennassa käytettävä rahastokorko on matala. Tämän takia eläkkeiden rahoittamisesta tulee kallista, koska maksetun vakuutuseuron laskennallinen odotettu tuotto on matala.
Keskustelu eläkevastuiden laskennassa käytettävästä korosta käykin vilkkaana jakaen sukupolvia ja eturyhmiä. Jotkut esittävät, että laskentaan tulisi käyttää muuta kuin edellä esitettyä markkinakorkoa. Tällöin korko voisi olla korkeampi ja luotettaisiin siihen, että sijoitustoiminnasta saataisiin riittävä tuotto. Tähän sisältyy kuitenkin konditionaali eli ehdollisuus eli riski. Hollantilaisilla on tästä huonoja kokemuksia, sillä maksut olivat 1990-luvulla liian matalalla, kun maassa yliarvioitiin eläkevarojen tulevat tuotot.
Eläkkeet joutuivat leikkuriin
Vuoden 2008 finanssikriisin myötä Hollannin eläkerahastot eivät onnistuneet saamaan tarvittavia sijoitustuottoja, ja niiden vakavaraisuus laski liian alas. Pidempään jatkunut matala korkotaso on tarkoittanut sitä, että monien eläkkeitä ei ole indeksoitu kymmeneen vuoteen, ja toisaalta jopa maksussa olevia eläkkeitä on jouduttu nimellisesti leikkaamaan. Tilannetta ei pystytty paikkaamaan edes eläkemaksujen korotuksella.
Voiko Hollannista oppia jotain?
Nämä haasteet osaltaan selittävät, miksi tutkimusten mukaan hollantilaisten luottamus eläkerahastoihin on heikentynyt viimeisten reilun kymmenen vuoden aikana. Niiden osuus väestössä, jotka luottavat paljon eläkerahastoihin on tippunut 16 prosenttiyksiköllä 48 prosenttiin. Tästä huolimatta maan eläkerahastoihin luotetaan yhä enemmän kuin pankkeihin, vakuutusyhtiöihin tai hallitukseen. Luottamuksen väheneminen on kuitenkin ongelma, koska se on yksi kollektiivisten järjestelmien tärkeimpiä ominaisuuksia.
Toisaalta Hollannin esimerkki opettaa sen, ettei myöskään rahastointi ole ratkaisu kaikkeen. Rahastoinnin myötä eläkejärjestelmien rahoitukseen liittyvä riski siirtyy palkkasumman kehityksestä pääomamarkkinoille. Myös tällöin joku joutuu kantamaan riskit – joko maksajat tai saajat. Riskin toteutuessa osapuolet ovat usein erimielisiä siitä, kenen pitäisi riski lopulta kantaa.
Lue lisää aiheesta:
Sociaal-Economische Raad, SER (2013) Dutch economy in calmer waters. A macro-economic exploratory survey. Report, may 2013.
Van Dalen, P. & Henkens, K. (2018) The Making and Breaking of Trust in Pension Providers: An Empirical Study of Pension Participants. The Geneva Papers 43, 473-491.
Van der Zwan, N. (2017) Financialisation and the Pension System: Lessons from the United States and the Netherlands. Journal of Modern European History 15(4), 554-578.
Mercer -vertailun tekijät ovat osa rahastoinnin hallintaan ja konsultointiin liittyvää liiketoimintaa.
Niinpä voikin olettaa, että eläkerahastointia korostetaan MMGPI -raportissa.
Tämä tulisi myös ETKn ilmoittaa, kun mainostaa suomalaisten sijoitusta.
Saksa saa raportissa parhaat pisteet eläkkeiden riittävyydessä.
Saksassa eläkkeitä ei rahastoida ja siksi se saa huonommat pisteet kestävyydessä ja luotettavuudessa huonot pisteet. Raportin tekijöiden taustaorganisaatio vaikuttaa Saksan sijoittamiseen Chilen kanssa samaan kastiin.
Tosiasia on, että vahva talous on eläkeläisen paras turva.