Huomisen aikuiset syntyvät nyt
Lapsien hankkiminen perustuu yksilöiden ja pariskuntien valintoihin, yksilöllisiin elämäntilanteisiin ja mahdollisuuksiin. Syystä tai toisesta lapsia ei välttämättä saada juuri toivottua määrää. Tyypillisesti toivottu lapsiluku on toteutunutta korkeampi. Yksilö- ja perhetason lisäksi lapsiluku on kiinnostava myös yhteiskunnallisen kehityksen näkökulmasta. Erityisesti eläkejärjestelmän kannalta vaikutukset tulevat pitkällä viiveellä.
Suomessa nykyisistä eläkkeistä suurin osa maksetaan nyt työtä tekevien eläkemaksuilla. Samalla tavalla nykyisten työssäkäyvien eläkkeet maksetaan pääasiassa meidän jälkeemme tulevien sukupolvien maksamilla eläkemaksuilla. Eläkejärjestelmän kestävyyden kannalta on siis hyvin tärkeää, että lapsia syntyy tarpeeksi. Syntyvyyden lisäksi uusia eläkemaksun maksajia on toki mahdollista saada myös maahanmuuton kautta, kuten kirjoitin viime syksynä. Jos maksajien määrä jää pieneksi, joudutaan eläkejärjestelmää jossain vaiheessa sopeuttamaan tavalla tai toisella.
Viime vuosina Suomen syntyvyys on laskenut dramaattisesti. Vuonna 2010 Suomessa syntyi keskimäärin 1,87 lasta synnytysikäistä naista kohti (vuosien 2006–2010 keskiarvo 1,85), mutta vuonna 2016 vastaava luku oli enää 1,57. Toisin sanoen tällä hetkellä joka kuudes lapsi jää syntymättä verrattuna vielä muutaman vuoden takaiseen tilanteeseen. Viime vuoden syntyvyyden tasoa kuvaava kokonaishedelmällisyysluku oli vuodesta 1776 alkavan tilaston toiseksi matalin, mutta Tilastokeskuksen ennakkotilastojen perusteella voi arvella, että syntyvyys jatkaa laskuaan vielä tänäkin vuonna.
Viime vuosikymmeninä pohjoismaiset syntyvyysluvut ovat olleet korkeita, jos niitä vertaa muihin Euroopan maihin. Esimerkiksi Saksassa kokonaishedelmällisyysluku on ollut keskimäärin 1,4 viimeisen kymmenen vuoden aikana. Eteläisen Euroopan syntyvyys on vielä tätäkin matalampaa.
Eläketurvakeskuksen pitkän aikavälin laskelmissa käytetään Tilastokeskuksen vuonna 2015 julkaiseman väestöennusteen mukaista oletusta syntyvyyden tasosta. Tuolloin hedelmällisyysluvun oletettiin olevan pitkällä aikavälillä 1,7. Jo tämä syntyvyyden taso aiheuttaa eläkejärjestelmään maksunkorotuspainetta vuosisadan puolivälin paikkeilla. Jos syntyvyyden taso jää pitkäksi aikaa kutakuinkin nykyiselle tasolleen (1,55) tai jopa jatkaa laskuaan Saksan tasolle (1,4), olisi maksunkorotuspaine vieläkin suurempi.
Käsityksen muutoksen suuruusluokista saa vertaamalla työikäisen väestön määrää eri syntyvyyden tasoilla. Nykyisin Suomessa on noin 3,5 miljoonaa 15–64-vuotiasta henkilöä. Peruslaskelmassamme tämä luku laskee vuoteen 2080 mennessä 3,4 miljoonaan, nykytasoisella syntyvyydellä työikäisten määrä laskee 3,1 miljoonaan ja Saksan syntyvyydellä 2,8 miljoonaan. Samaan aikaan kaikissa laskelmissa 65 vuotta täyttäneiden määrä kasvaa nykyisestä 1,2 miljoonasta 1,9 miljoonaan. Työikäisten määrä siis vähenee, vaikka koko ennustejakson ajan oletetaan saatavan muuttovoittoa 17 000 henkilöä vuodessa. Vertailun vuoksi lapsia syntyy nykyisellä syntyvyyden tasolla noin 50 000 vuodessa.
Matala syntyvyys alkaa vaikuttaa työeläkkeiden rahoitukseen siinä vaiheessa, kun uudet pienemmät ikäluokat alkavat tulla työmarkkinoille. Vaikutus tulee täysimääräisesti voimaan pikkuhiljaa. Pitkällä aikavälillä työeläkemaksussa (TyEL) olisi nykyisen syntyvyyden vaihtoehdossa peruslaskelmaan verrattuna noin kahden prosenttiyksikön ja Saksan syntyvyyden tasolla jopa neljän prosenttiyksikön korotuspaine. (Kuvio 1.)
Tulevista eläkkeistä ei kannata vielä huolestua, koska aikaa reagointiin on runsaasti. Niin yksilöiden toiveiden kuin eläkejärjestelmän kestävyydenkin kannalta parasta olisi sellainen pitkän aikavälin politiikka, joka mahdollistaa perheiden lapsihaaveiden toteutumisen.
Kuvio 1. Eläkemaksuprosentti (TyEL) eri syntyvyyden tasoilla. Lähde: Eläketurvakeskus
