Viekö nykyindeksi eläkeläisiä köyhyyteen?
Viime aikoina on käyty keskustelua, miten vuonna 1996 käyttöön otettu työeläkeindeksi vaikuttaa eläkeläisköyhyyteen. Viekö nykyindeksi eläkeläisiä köyhyyteen? Olisiko ansiokehitystä tiiviimmin seuraavasta indeksoinnista apua?
Vuodesta 1996 työeläkkeiden määrä on tarkastettu työeläkeindeksillä, jossa ansiotason paino on 20 prosenttia ja kuluttajahintojen 80 prosenttia. Aiemmin käytössä oli ns. puoliväli-indeksi, jossa ansioiden ja kuluttajahintojen painot olivat 50 ja tätä ennen ansiotason kehitystä täysin seuraava ansiotasoindeksi. Ansiotasoindeksistä luovuttiin vuonna 1977.
Heti kärkeen tulee todeta, että pienituloisimmat eläkeläiset eivät työeläkkeiden indeksimuutoksesta juuri hyötyisi. Ennen kun siirryn tarkastelemaan laskelmia, on kuitenkin syytä määritellä köyhyys.
Mitä köyhyydellä tarkoitetaan?
Köyhyydelle ei ole virallista määritelmää eikä yhtä tapaa sitä mitata. Absoluuttisella köyhyydellä tarkoitetaan pelkistäen tilaa, jossa elämisen vähimmäisedellytykset eivät täyty. Absoluuttisesti mitattuna työeläkkeensaajat eivät ole köyhtyneet, sillä työeläkeindeksi on nostanut työeläkkeitä kuluttajahintojen nousua enemmän.
Yleisemmin köyhyyttä mitataan suhteellisen pienituloisuusasteen avulla. Pienituloisuusaste kuvaa pienituloisuusrajan alapuolelle jäävän väestön osuutta koko väestöstä. EU-maissa pienituloisiksi luetaan yleensä ne, joiden tulot (ns. ekvivalenttitulot) jäävät pienemmiksi kuin 60 prosenttia koko väestön mediaanituloista. EU julkaisee pienituloisuusasteita myös 40, 50, ja 70 prosentin rajoilla.
Pienituloisuus on suhteellinen käsite, koska sitä arvioidaan suhteessa väestön keskimääräisiin tuloihin. Jos väestön keskimääräinen tulo nousee, pienituloisuusrajakin nousee. Jos se alenee, pienituloisuusraja vastaavasti laskee. Eläkeläisten pienituloisuus on näin riippuvainen koko väestön tulojen kehityksestä, ei ainoastaan eläkeläisten tulojen kehityksestä.
Toimeentulo koostuu monesta palasta
Henkilön toimeentuloa laskettaessa hänen kaikki tulonsa pyritään ottamaan huomioon. Tämän mahdollistavat Tilastokeskuksen kattavat tulorekisterit. Eläkkeen lisäksi eläkeläinen voi saada esimerkiksi ansio- ja omaisuustuloja tai asumistukea. Hän myös maksaa veroja. Toimeentulon arvioinnissa otetaan huomioon myös perheen muiden jäsenten tulot ja lukumäärä. Pientä eläkettä saava eläkeläinen ei välttämättä ole pienituloinen, jos esimerkiksi hänellä on riittävästi muita tuloja tai jos hänen puolisonsa tulot ovat keskimääräistä suuremmat.
Eläkeläisten toimeentulon ja sen säilymisen kannalta oleellista on kuitenkin eläke. Vuonna 2014 eläkkeen osuus eläkeläisten bruttotulosta oli keskimäärin 62 prosenttia. Ei ole yhdentekevää, miten eläkkeitä indeksoidaan. Työeläkeindeksin merkitys toimeentuloon riippuu kuitenkin siitä, kuinka suuren osan ansiosidonnainen työeläke muodostaa eläkeläisen toimeentulosta. Pienituloisella työeläkkeen merkitys on pienempi kuin suurituloisella.
Mikä sitten on työeläkkeen merkitys pienituloisuuteen?
Seuraavassa laskelmassa olen arvioinut missä määrin työeläkeindeksi lisää eläkeläisten pienituloisuutta ja toisaalta miten kävisi, jos työeläkeindeksin sijaan työeläkkeitä tarkistettaisiin ansiokehitystä enemmän seuraavalla puoliväli-indeksillä tai ansiotasoindeksillä.
Tarkasteluni lähtökohta ovat vuonna 1998 työeläkettä saaneet 65–70-vuotiaat henkilöt, jotka jaoin tulojen mukaan viiteen yhtä suureen ryhmään. Tämän jälkeen laskin kunkin tuloryhmän toimeentulon kehityksen vuoteen 2013 asti korottamalla työeläkkeitä työeläkeindeksillä ja vaihtoehtoisesti myös puoliväli-indeksillä ja ansiotasoindeksillä. Kaikkia muita tuloeriä korotin kuluttajahintaindeksillä. Muihin tuloihin kuuluu myös pientä työeläkettä täydentävät kansan- ja takuueläke. Lopuksi vertasin saatuja laskennallisia tulokehitysuria toteutuneisiin pienituloisuusrajoihin. Seurannan päättyessä työeläkettä saaneet ovat 80–85-vuotiaita.
Pienituloisille työeläkkeen indeksimuutoksen merkitys on melko vähäinen
Lähtötason merkitys on ratkaiseva, sillä vuonna 1998 alimpaan tuloviidennekseen kuuluneiden työeläkettä saaneiden keskimääräinen toimeentulo on jo lähtötilanteessa pienituloisuusrajan tuntumassa. Seurannan edetessä ryhmän toimeentulo alittaa pienituloisuusrajan. Oleellista merkitystä ei kuitenkaan ole siinä, millä indeksillä työeläkkeitä tarkistetaan.
Keskimmäisen tuloviidenneksen osalta ero pienituloisuusrajaan kaventuu, mutta on seurannan päätyttyä vielä selvästi pienituloisuusrajan yläpuolella. Vuonna 1998 ylimpään tuloviidennekseen kuuluneilla työeläkkeen saajilla pienituloisuuden uhkaa ei ole. Kuten kuviosta voi huomata, heitä puoliväli-indeksiin ja etenkin ansiotasoindeksiin siirtyminen hyödyttäisi euromääräisesti eniten.
Pienituloisuus koskee ennen kaikkea kansaneläkettä saavia
Työeläkkeiden indeksointi tai indeksoinnin muuttaminen enemmän yleistä ansiokehitystä seuraavaksi ei laskelman perusteella vaikuta oleellisesti työeläkettä saavien eläkeläisten pienituloiseksi tuloon. Joka kuudes eläkeläinen on kuitenkin pienituloinen tulojensa perusteella. Miksi?
Tutkimusten mukaan henkilö, jonka toimeentulon taso on alhainen eläkkeelle siirtyessä, on suurella todennäköisyydellä pienituloinen myös eläkkeellä ollessaan. Pienituloisuuden uhkaa lisää merkittävästi myös yksin asuminen.
Pienituloisen eläkeläisen merkittävin toimeentulon lähde on usein kansaneläke ja vuodesta 2011 lähtien myös takuueläke. Niinpä alemmilla tulotasoilla, joihin kuuluvia eläkeläisiä pienituloisuus tai pienituloiseksi tulon uhka eniten koskettaa, työeläkeindeksin merkitys toimeentuloon on pienempi kuin korkeimmilla tulotasoilla. Pelkkää kansaneläkettä saavien toimeentuloon se ei vaikuta lainkaan. Tässä tarkastelussa pelkkää kansaneläkettä saavat eivät edes olleet mukana.
Mikäli tavoitteena on eläkeläisköyhyyden vähentäminen, toimenpiteiden tulisi ensisijaisesti kohdistua vähimmäisturvaan, kuten kansan- ja takuueläkkeisiin ja asumistukeen, tai terveys- ja sosiaalihuollon kustannuksiin.
Kuvio. Toteutuneet pienituloisuusrajat (60%) ja laskelma ekvivalenttitulon nimellisestä kehityksestä vuosina 1998–2013. Lähtötilanne: Vuonna 1998 työeläkettä saaneet 65–70-vuotiaat, alin, keskimmäinen ja ylin tuloviidennes.
